Aina ne yrittää auttaa. Sosiaalitoimiston asiakkuus työttömien ja ammattikouluttamattomien alle 25-vuotiaiden nuorten kertomana
JETSU, PIRITTA (2009)
2009
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-11-25
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20194
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20194
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani tehtävänä on etsiä vastauksia siihen, mitä työttömät alle 25-vuotiaat ammattikouluttamattomat nuoret kertovat asiakkuudestaan sosiaalitoimistossa. Työtön, tuloton ja ammattikouluttamaton nuori on yksi tyypillisin sosiaalitoimiston asiakas. Myös laki kuntouttavasta työtoiminnasta velvoittaa sosiaalityöntekijöitä työskentelemään näiden nuorten kanssa. Tutkimukseni tavoitteena on lisätä ymmärrystä siitä, mitä nuoret asiakkaat ajattelevat omasta asiakkuudestaan ja millaisia palveluja he sosiaalityöntekijältä hakevat. Miten nuoret kokevat asioinnin aikuissosiaalityöntekijän luona ja millaisia tuntoja muun muassa kirjallinen asioiminen heissä herättää.
Tutkielmani koostuu seitsemän työttömän ja ammattikouluttamattoman nuoren teemahaastatteluista. Nuorista jokainen on asioinut sosiaalitoimistossa vähintään kaksi vuotta. Tutkielmassani käsite nuori tarkoittaa 18–24-vuotiasta omassa taloudessa asuvaa tai vanhempiensa luota irtautumassa olevaa ammattikouluttamatonta ja työtöntä nuorta aikuista, joka asioi sosiaalitoimistossa aikuissosiaalityöntekijän luona. Tutkielmani nuori voi elää parisuhteessa, mutta hänellä ei ole omia tai parisuhteen kautta tulleita huollettavia alaikäisiä lapsia. Aineiston olen analysoinut teemoittelemalla ja tyypittelemällä.
Tulosten mukaan nuoret asioivat sosiaalitoimistossa heikon taloudellisen tilanteen takia, he hakevat sosiaalitoimistosta myös apua ja tukea erilaisiin ongelmatilanteisiin sekä omaan mielenterveys- tai päihdeongelmaansa. Sosiaalityöntekijällä asioiminen on nuorten mielestä turvallista, koska se helpottaa elämän suunnittelua. Asioiminen saattaa olla myös turhauttavaa ja aikaa vievää puuhaa. Kirjallinen asioiminen on nuorten mielestä joko liian helppoa tai sitten se vaikeutti elämää. Säännöt ja rutiinit ovat nuorten mielestä hyvin nähtävissä sosiaalitoimistossa. Sieltä löytyvät niin lait ja asetukset kuin kirjoittamattomat säännöt. Nuoret nostavat esille heidän asioimisessaan huomioitaviksi seikoiksi kuuntelemisen ja ymmärtämisen, jotka ovat tärkeitä hyvän vuorovaikutuksen tekijöitä. Nuorten mielestä on väliä kenellä asioi. Sosiaalityöntekijän tuttuutta, luotettavuutta ja pysyvyyttä arvostettiin ja sijaisella asioimista pidettiin hankalana. Asioimiseen liittyviä tunteita nuorten on vaikea kuvata, mutta aineistosta löytyy kuitenkin kolme asiaa eli vähän häpeää, normaalia puuhaa ja syrjäytymisestä puhuminen.
Tutkielmani tuloksista voidaan päätellä, että ammattikouluttamattomat ja työttömät nuoret kaipaavat sosiaalityöntekijän tukea ja apua elämän polullaan. Kaikkien haaveena on niin sanottu normaali elämä, johon kuuluu opiskelu ja työ. Nuoret eivät pidä itseään syrjäytyneinä vaan normaaleina nuorina.
Asiasanat:työttömyys, ammattikouluttamattomuus, nuori, toimeentulotukiasiakkuus, sosiaalityö
Tutkielmani koostuu seitsemän työttömän ja ammattikouluttamattoman nuoren teemahaastatteluista. Nuorista jokainen on asioinut sosiaalitoimistossa vähintään kaksi vuotta. Tutkielmassani käsite nuori tarkoittaa 18–24-vuotiasta omassa taloudessa asuvaa tai vanhempiensa luota irtautumassa olevaa ammattikouluttamatonta ja työtöntä nuorta aikuista, joka asioi sosiaalitoimistossa aikuissosiaalityöntekijän luona. Tutkielmani nuori voi elää parisuhteessa, mutta hänellä ei ole omia tai parisuhteen kautta tulleita huollettavia alaikäisiä lapsia. Aineiston olen analysoinut teemoittelemalla ja tyypittelemällä.
Tulosten mukaan nuoret asioivat sosiaalitoimistossa heikon taloudellisen tilanteen takia, he hakevat sosiaalitoimistosta myös apua ja tukea erilaisiin ongelmatilanteisiin sekä omaan mielenterveys- tai päihdeongelmaansa. Sosiaalityöntekijällä asioiminen on nuorten mielestä turvallista, koska se helpottaa elämän suunnittelua. Asioiminen saattaa olla myös turhauttavaa ja aikaa vievää puuhaa. Kirjallinen asioiminen on nuorten mielestä joko liian helppoa tai sitten se vaikeutti elämää. Säännöt ja rutiinit ovat nuorten mielestä hyvin nähtävissä sosiaalitoimistossa. Sieltä löytyvät niin lait ja asetukset kuin kirjoittamattomat säännöt. Nuoret nostavat esille heidän asioimisessaan huomioitaviksi seikoiksi kuuntelemisen ja ymmärtämisen, jotka ovat tärkeitä hyvän vuorovaikutuksen tekijöitä. Nuorten mielestä on väliä kenellä asioi. Sosiaalityöntekijän tuttuutta, luotettavuutta ja pysyvyyttä arvostettiin ja sijaisella asioimista pidettiin hankalana. Asioimiseen liittyviä tunteita nuorten on vaikea kuvata, mutta aineistosta löytyy kuitenkin kolme asiaa eli vähän häpeää, normaalia puuhaa ja syrjäytymisestä puhuminen.
Tutkielmani tuloksista voidaan päätellä, että ammattikouluttamattomat ja työttömät nuoret kaipaavat sosiaalityöntekijän tukea ja apua elämän polullaan. Kaikkien haaveena on niin sanottu normaali elämä, johon kuuluu opiskelu ja työ. Nuoret eivät pidä itseään syrjäytyneinä vaan normaaleina nuorina.
Asiasanat:työttömyys, ammattikouluttamattomuus, nuori, toimeentulotukiasiakkuus, sosiaalityö