L'image des étrangers dans le discours parlementaire de George Pau-Langevin
SILEN, ALEKSANDRA (2009)
2009
Ranskan kieli - French Language
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-11-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20177
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20177
Tiivistelmä
Pro gradu -työssäni pyrin selvittämään minkälaisia mielikuvia ulkomaalaisista ranskalainen sosialistipuolueen kansanedustaja Geroge Pau-Langevin välittää Ranskan kansalliskokouksessa pitämissä puheenvuoroissaan. Tutkittavana aineistona on kansalliskokouksessa 18. ja 19. syyskuuta 2007 käyty keskustelu maahanmuuttoa koskevasta lakiehdotuksesta. Tarkoituksenani on siis tutkia George Pau-Langevinin poliittisessa diskurssissa ilmi käyvää tapaa puhua ulkomaalaisista sekä selvittää minkälaista sanastoa hän käyttää tähän ihmisryhmään viitatessaan. Lähden oletuksesta, että George Pau-Langevin käyttää suhteellisen neutraalia kieltä ja ettei hän juurikaan tee eroa ulkomaalaisten ja ranskalaisten välillä.
Työssäni valotan maahanmuuton historiaa ja sen vaikutusta ranskalaiseen yhteiskuntaan, mutta työni keskeinen viitekehys pohjautuu diskurssianalyysiin, tarkemmin enonsiaatioteoriaan. Enonsiaatioteoria keskittyy käsittelemään tilannetta ja tapahtumaa, jossa yksittäinen puhuja muuttaa abstraktin kielen diskurssiksi. Teorian mukaan kielen käyttö on kontekstisidonnaista ja puhujaa sitovat useat asiat, jotka vaikuttavat hänen sanomansa muotoon ja sisältöön. Muodosta ja sisällöstä on mahdollista löytää ainoastaan yksittäiselle puhujalle tyypillisiä ominaisuuksia ja näin ollen kielen subjektiivinen luonne tulee esiin. Kielen subjektiivisuus on havaittavissa esimerkiksi persoonapronomineissa, adjektiiveissa ja modaalisuudessa.
Lähtöoletukseni neutraalista kielestä pitää paikkansa. Puheenvuoroista löytyy ainoastaan muutama alatyylinen termi, jotka nekin ovat epäsuoria lainauksia eivätkä näin ollen ole linjassa Geroge Pau-Langevinin käyttämän muun sanaston kanssa. Ulkomaalaisista välittyvä mielikuva on suhteellisen neutraali, eikä missään nimessä negatiivinen. Suurimmaksi osaksi Pau-Langevin esittää ulkomaalaiset maahanpyrkijät aivan tavallisina ihmisinä. Puheenvuoroista kuitenkin löytyy myös viittauksia ulkomaalaisiin vähäosaisina avuntarvitsijoina tai henkilöinä, joiden oikeusturva ja asema ranskalaisessa yhteiskunnassa ovat huomattavasti huonommat kuin ranskalaisilla. Mielenkiintoisinta saamissani tuloksissa on se, että kansalliskokouksessa käyty keskustelu ja Pau-Langevinin pitämät puheenvuorot eivät itse asiassa käsittelekään ulkomaalaisia tai maahanmuuttajia. Poliittiselle puhujalle tyypilliseen tapaan, myös Pau-Langevin pyrkii puheenvuoroissaan osoittamaan vastapuolen politiikan huonoksi ja ratkaisut vääriksi, ja sitä myöten hän pyrkii esittämään omat näkemyksensä oikeina ja parempina.
Asiasanat:enonsiaatioteoria, subjektiivisuus, poliittinen diskurssi, maahanmuutto, ulkomaalaiset
Työssäni valotan maahanmuuton historiaa ja sen vaikutusta ranskalaiseen yhteiskuntaan, mutta työni keskeinen viitekehys pohjautuu diskurssianalyysiin, tarkemmin enonsiaatioteoriaan. Enonsiaatioteoria keskittyy käsittelemään tilannetta ja tapahtumaa, jossa yksittäinen puhuja muuttaa abstraktin kielen diskurssiksi. Teorian mukaan kielen käyttö on kontekstisidonnaista ja puhujaa sitovat useat asiat, jotka vaikuttavat hänen sanomansa muotoon ja sisältöön. Muodosta ja sisällöstä on mahdollista löytää ainoastaan yksittäiselle puhujalle tyypillisiä ominaisuuksia ja näin ollen kielen subjektiivinen luonne tulee esiin. Kielen subjektiivisuus on havaittavissa esimerkiksi persoonapronomineissa, adjektiiveissa ja modaalisuudessa.
Lähtöoletukseni neutraalista kielestä pitää paikkansa. Puheenvuoroista löytyy ainoastaan muutama alatyylinen termi, jotka nekin ovat epäsuoria lainauksia eivätkä näin ollen ole linjassa Geroge Pau-Langevinin käyttämän muun sanaston kanssa. Ulkomaalaisista välittyvä mielikuva on suhteellisen neutraali, eikä missään nimessä negatiivinen. Suurimmaksi osaksi Pau-Langevin esittää ulkomaalaiset maahanpyrkijät aivan tavallisina ihmisinä. Puheenvuoroista kuitenkin löytyy myös viittauksia ulkomaalaisiin vähäosaisina avuntarvitsijoina tai henkilöinä, joiden oikeusturva ja asema ranskalaisessa yhteiskunnassa ovat huomattavasti huonommat kuin ranskalaisilla. Mielenkiintoisinta saamissani tuloksissa on se, että kansalliskokouksessa käyty keskustelu ja Pau-Langevinin pitämät puheenvuorot eivät itse asiassa käsittelekään ulkomaalaisia tai maahanmuuttajia. Poliittiselle puhujalle tyypilliseen tapaan, myös Pau-Langevin pyrkii puheenvuoroissaan osoittamaan vastapuolen politiikan huonoksi ja ratkaisut vääriksi, ja sitä myöten hän pyrkii esittämään omat näkemyksensä oikeina ja parempina.
Asiasanat:enonsiaatioteoria, subjektiivisuus, poliittinen diskurssi, maahanmuutto, ulkomaalaiset