Itsearvioinnin merkitys oppilaan minäkäsityksen ja itsetunnon kannalta. Alkuopettajien ja -oppilaiden käsityksiä itsearvioinnista.
KUITTINEN, NOORA; VIITA, MARIKA (2009)
2009
Kasvatustiede, luokanopettajan koulutus - Class Teacher Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-11-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20161
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20161
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia alkuopettajien ja -oppilaiden käsityksiä itsearvioinnista ja sen tärkeydestä. Tutkimus oli kvalitatiivinen ja empiirinen tutkimus, jonka aineistonkeruumenetelmänä oli teemahaastattelu. Tutkimushaastattelut tehtiin loppuvuodesta 2008. Aineiston analyysi toteutettiin fenomenografisella otteella. Tutkimustehtävänä oli se, miten opettajat ja oppilaat ymmärtävät oppilaan itsearvioinnin.
Teoriaosassa käsiteltiin oppilaan minäkäsityksen ja itsetunnon kehittymistä sekä oppilasarviointia. Arviointimenetelmistä nostettiin esiin itsearviointi, koska sillä katsotaan olevan positiivinen vaikutus oppilaan minäkäsitykseen ja itsetuntoon. Itsearvioinnin taustalla vaikuttaa konstruktivistinen oppimiskäsitys. Tämä näkyi myös tutkimukseen osallistuneiden opettajien käsityksissä. Tutkimuksen perustana oli Borban teoria itsetunnon dimensioista.
Tutkimustulokset osoittavat, että opettajilla on erilaisia käsityksiä oppilaan itsearvioinnista ja sen tärkeydestä. Huolimatta siitä, että kaikki haastattelemamme opettajat kertoivat etukäteen käyttävänsä säännöllisesti itsearviointia, sen toteuttamisessa oli paljon variaatiota. Opettajien kohdalla itsearvioinnin käytön säännöllisyys ja itsearvointitapojen monipuolisuus kulkivat käsi kädessä. Tutkimustulokset osoittavat, että opettajien käsityksillä oppilaan itsearvoinnista oli suora vaikutus oppilaiden käsityksiin ja siihen, miten he ymmärtävät itsearvioinnin. Oppilaat, jotka olivat käyttäneet runsaasti itsearviointia, ymmärsivät sen hyödyn itselleen. Puolestaan epäsäännöllisesti itsearvointia toteuttaneet oppilaat käsittivät itsearvioinnista olevan hyötyä vain opettajalle.
Tutkimuksemme osoittaa, kuinka tärkeää on, että itsearviointia toteutetaan säännöllisesti ja lapsiystävällisesti. Oppilaiden tulee olla tietoisia siitä, miksi itsearviointia tehdään ja sen tulee kohdistua heille tuttuihin asioihin. Tällöin itsearvoinnilla saavutetaan minäkäsityksen ja itsetunnon kannalta positiivisia vaikutuksia.
Tutkimuksen antama tieto edesauttaa opettajia tulemaan tietoisiksi itsearvioinnin yhteydestä oppilaan minäkäsitykseen ja itsetuntoon. Tutkimus saa opettajat myös pohtimaan omia käsityksiään oppilaan itsearvioinnista, mikä mahdollistaa itsearviointikäytäntöjen kehittämisen.
Asiasanat:Avainsanat: alkuopetus, minäkäsitys, itsetunto, itsearviointi, arviointi
Teoriaosassa käsiteltiin oppilaan minäkäsityksen ja itsetunnon kehittymistä sekä oppilasarviointia. Arviointimenetelmistä nostettiin esiin itsearviointi, koska sillä katsotaan olevan positiivinen vaikutus oppilaan minäkäsitykseen ja itsetuntoon. Itsearvioinnin taustalla vaikuttaa konstruktivistinen oppimiskäsitys. Tämä näkyi myös tutkimukseen osallistuneiden opettajien käsityksissä. Tutkimuksen perustana oli Borban teoria itsetunnon dimensioista.
Tutkimustulokset osoittavat, että opettajilla on erilaisia käsityksiä oppilaan itsearvioinnista ja sen tärkeydestä. Huolimatta siitä, että kaikki haastattelemamme opettajat kertoivat etukäteen käyttävänsä säännöllisesti itsearviointia, sen toteuttamisessa oli paljon variaatiota. Opettajien kohdalla itsearvioinnin käytön säännöllisyys ja itsearvointitapojen monipuolisuus kulkivat käsi kädessä. Tutkimustulokset osoittavat, että opettajien käsityksillä oppilaan itsearvoinnista oli suora vaikutus oppilaiden käsityksiin ja siihen, miten he ymmärtävät itsearvioinnin. Oppilaat, jotka olivat käyttäneet runsaasti itsearviointia, ymmärsivät sen hyödyn itselleen. Puolestaan epäsäännöllisesti itsearvointia toteuttaneet oppilaat käsittivät itsearvioinnista olevan hyötyä vain opettajalle.
Tutkimuksemme osoittaa, kuinka tärkeää on, että itsearviointia toteutetaan säännöllisesti ja lapsiystävällisesti. Oppilaiden tulee olla tietoisia siitä, miksi itsearviointia tehdään ja sen tulee kohdistua heille tuttuihin asioihin. Tällöin itsearvoinnilla saavutetaan minäkäsityksen ja itsetunnon kannalta positiivisia vaikutuksia.
Tutkimuksen antama tieto edesauttaa opettajia tulemaan tietoisiksi itsearvioinnin yhteydestä oppilaan minäkäsitykseen ja itsetuntoon. Tutkimus saa opettajat myös pohtimaan omia käsityksiään oppilaan itsearvioinnista, mikä mahdollistaa itsearviointikäytäntöjen kehittämisen.
Asiasanat:Avainsanat: alkuopetus, minäkäsitys, itsetunto, itsearviointi, arviointi