”Jätkille on puhuttava jätkien kieltä” – YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 toimeenpano suomalaisessa rauhanturvakoulutuksessa ennen kansallista 1325 toimintaohjelmaa
TERÄVÄ, SIRKKU (2009)
2009
Naistutkimus - Women's Studies
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-05-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20139
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20139
Tiivistelmä
Tutkimuksen aiheena on selvittää, miten suomalaisessa sotilaallisessa kriisinhallintakoulutuksessa rauhanturvaajia koulutetaan sukupuolisensitiiviseen toimintaan ja sukupuolen valtavirtaistamiseen ennen kansallisen toimintaohjelman syntyä 2008. Suomi on sitoutunut YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 (2000) toimeenpanemiseen. Siihen sisältyy velvollisuus järjestää rauhanturvaajille koulutusta, jossa konfliktialueelle lähtijät saavat tietoa naisten osallistamisesta rauhanneuvotteluihin, konfliktien ratkaisuun ja ehkäisemiseen, niin kansainvälisellä tasolla kuin toimialueillakin. Lisäksi rauhanturvaajien on oltava tietoisia naisiin ja tyttöihin kohdistuvista erityistarpeista konfliktien jälkeisissä yhteiskunnissa sekä näiden tulee suojella heitä kaikin tavoin sukupuoleen kohdistuvalta väkivallalta. Puolustusvoimat on velvoitettu antamaan koulutusta näistä seikoista sotilaallisen kriisinhallinnan toimijoille.
Seuraan kenttätyössäni Bosnian miehistökoulutusta ja haastattelen kouluttajia viikon ajan Porin Prikaatissa, Säkylässä. Aineistonani ovat koulutuspuheesta tekemieni muistiinpanojen ja haastattelujen lisäksi PowerPoint-diat kolmesta koulutuksesta, Rauhanturvaajan opas ja Rauhanturvaajan sosiaaliopas.
Analysoidessani aineistoa, päädyn teemoittaman aineistostani esiin nousevia, puheissa ja teksteissä toistuvia, sukupuolen merkityksellistämisen tapoja. Näiksi teemoiksi nousevat puhe toimijuudesta, tasa-arvosta, vallasta ja kulttuurista.
Tutkimuksen tarkoitus on edesauttaa rauhanturvaajien koulutuksen kehittämistä, jota nykyään seuraa Suomen kansallisen 1325 toimintaohjeman seurantaryhmä. Analyysini tarkoitus on rakentavassa mielessä edistää sukupuolinäkökulman ja tasa-arvoon liittyvän käsitteistön selkeyttämistä ja täsmentämistä koulutuksesta vastaavassa organisaatioissa. Tutkimusmetodeinani ovat etnografia ja diskurssianalyysi.
Tutkimuksen keskeiset tulokset osoittavat, että rauhanturvaajien gender-koulutus ei ole systemaattista ja läpileikkaavaa. Sitä varten ei ole käskyä eikä opetussuunnitelmaa, eli sen järjestäminen on satunnaista. Seuraamassani Gender Issues-koulutuksessa painotettiin Puolustusvoimien nollatoleranssia, eli pidättäytymistä seksuaalisesta kanssakäymisestä toimialueella sekä annettiin valistusta Balkanin ihmiskaupasta. Problematisoin analyysissäni sitä, miksi tämä näkökulma jäädessään ainoaksi näkökulmaksi sukupuolen käsitteellistämiseen, uusintaa näkemystä naisista maskuliinisen halun kohteina. Genderkoulutuksessa esitetään sukupuolet dikotomisina. Siksi koulutusorganisaatiossa on tarpeen tutustua päällystötasolla asiakirjan 1325 ja kansallisen toimintaohjelman (2008-2011) sisältöön, jotta Suomi toteuttaisi rauhanturvatoiminnassaan vähintäänkin YK:n asiakirjan .1325 mukaista tasa-arvopolitiikkaa.
Seuraan kenttätyössäni Bosnian miehistökoulutusta ja haastattelen kouluttajia viikon ajan Porin Prikaatissa, Säkylässä. Aineistonani ovat koulutuspuheesta tekemieni muistiinpanojen ja haastattelujen lisäksi PowerPoint-diat kolmesta koulutuksesta, Rauhanturvaajan opas ja Rauhanturvaajan sosiaaliopas.
Analysoidessani aineistoa, päädyn teemoittaman aineistostani esiin nousevia, puheissa ja teksteissä toistuvia, sukupuolen merkityksellistämisen tapoja. Näiksi teemoiksi nousevat puhe toimijuudesta, tasa-arvosta, vallasta ja kulttuurista.
Tutkimuksen tarkoitus on edesauttaa rauhanturvaajien koulutuksen kehittämistä, jota nykyään seuraa Suomen kansallisen 1325 toimintaohjeman seurantaryhmä. Analyysini tarkoitus on rakentavassa mielessä edistää sukupuolinäkökulman ja tasa-arvoon liittyvän käsitteistön selkeyttämistä ja täsmentämistä koulutuksesta vastaavassa organisaatioissa. Tutkimusmetodeinani ovat etnografia ja diskurssianalyysi.
Tutkimuksen keskeiset tulokset osoittavat, että rauhanturvaajien gender-koulutus ei ole systemaattista ja läpileikkaavaa. Sitä varten ei ole käskyä eikä opetussuunnitelmaa, eli sen järjestäminen on satunnaista. Seuraamassani Gender Issues-koulutuksessa painotettiin Puolustusvoimien nollatoleranssia, eli pidättäytymistä seksuaalisesta kanssakäymisestä toimialueella sekä annettiin valistusta Balkanin ihmiskaupasta. Problematisoin analyysissäni sitä, miksi tämä näkökulma jäädessään ainoaksi näkökulmaksi sukupuolen käsitteellistämiseen, uusintaa näkemystä naisista maskuliinisen halun kohteina. Genderkoulutuksessa esitetään sukupuolet dikotomisina. Siksi koulutusorganisaatiossa on tarpeen tutustua päällystötasolla asiakirjan 1325 ja kansallisen toimintaohjelman (2008-2011) sisältöön, jotta Suomi toteuttaisi rauhanturvatoiminnassaan vähintäänkin YK:n asiakirjan .1325 mukaista tasa-arvopolitiikkaa.