"Mun äiti sanoi, että sä olet tosi nuori" - Noviisiopettajien kokemuksia ensimmäisestä työvuodesta

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia Hämeenlinnan opettajankoulutuslaitoksesta valmistuneiden luokanopettajien kokemuksia heidän ensimmäisestä työvuodestaan. Julkisessa keskustelussa ollaan oltu huolestuneita opettajien jaksamisesta ja nuorten opettajien alalla pysymisestä. Siirtymävaihetta opiskelijasta luokanopettajaksi on kirjallisuudessa kuvattu selviytymisen ajaksi, jolloin selviää pysyykö vastavalmistunut opettaja valitsemallaan uralla, vai luopuuko hän ammatistaan opettajan kasvaneen työtaakan edessä.

Tutkimus perustui fenomenologis-hermeneuttiseen filosofiaan ja oli luonteeltaan kvalitatiivinen tapaustutkimus. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua ja tutkimusta varten haastateltiin kuutta Hämeenlinnan opettajankoulutuslaitoksesta valmistunutta luokanopettajaa, jotka työskentelivät Kanta-Hämeen alueella. Aineiston analysoinnissa käytettiin teoriasidonnaista analyysitapaa, jossa on mukana teoreettisia kytkentöjä ja teoria toimii apuna analyysin etenemisessä.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että ensimmäinen työvuosi on noviisiopettajille sekä haastava, että antoisa. Haastavaksi sen tekee se, että opettajan työ on laajuudeltaan paljon suurempi kokonaisuus, mitä opettajankoulutuksen kautta välittyy. Opettajan työn osa-alueista yhteydenpito oppilaiden vanhempien kanssa tuntui haastavimmalta ja samalla myös opettajankoulutuksen heikoimmalta osa-alueelta. Ensimmäisen työvuoden antoisuus tulee siitä, että noviisiopettaja huomaa pärjäävänsä ja osaavan tehdä opettajan työtä. Noviisiopettajat ovat sitoutuneita omaan työhönsä, mistä kertoo se, että kukaan haastatelluista noviisiopettajista ei ollut harkinnut alan vaihtoa. Koulujen perehdyttämiskäytännöt vaihtelevat suuresti. Tutkimuksen perusteella perehdyttämiskäytännöissä oleellista on se, että niiden toimivuutta arvioitaisiin, eikä ainoastaan tyydyttäisi luotuun toimintamalliin. Noviisiopettajan tärkein voimavara on opettajakollegoiden tuki, vaikka myös esimiehen osuus on merkittävä. Tutkimuksessa kävi ilmi, että vielä liian usein opettajat tukeutuvat yksintoimimiseen, jolloin kollegoiden tukea ei päästä tarpeeksi hyvin hyödyntämään. Noviisiopettajien kannalta tämä on ongelmallista, sillä heille ei ole muodostunut rutiineja, joiden avulla he voisivat helpottaa omaa työtaakkaansa. Kollegiaalisuuden lisääminen ei kuitenkaan ole helppoa, mutta se on tärkein toimenpide, mitä noviisiopettajien induktiovaiheen tukemiseksi voidaan tehdä.

Avainsanat: noviisiopettaja, opettajankoulutus, induktiokoulutus, kollegiaalisuus, perehdytys, kodin ja koulun yhteistyö