Rakenneuudistuksella instituutioita muuttamaan? - Tapaustutkimus Tampereen yliopiston kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunnan laitosrakenneuudistuksesta 2004
TONTTI, HELI (2009)
2009
Hallintotiede - Administrative Science
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-10-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20123
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20123
Tiivistelmä
Tutkimus toteutettiin pro gradu -tutkimuksena Tampereen yliopiston Johtamistieteiden laitoksella. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten Tampereen yliopiston kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunnassa vuonna 2004 toimeenpantu laitosrakenneuudistus on onnistunut vastaamaan uudistuksen pohjalla olleisiin ongelmakohtiin ja kehitystarpeisiin sekä mitä positiivisia tai negatiivisia vaikutuksia rakenteiden muutoksella oli tutkimuskohteen (tiedekunnan, laitosten ja oppiaineiden) sisäisiin toimintatapoihin.
Tutkimukseen valittiin laadullinen lähestymistapa ja se toteutettiin tapaustutkimuksena. Aineisto kerättiin teemahaastatteluiden ja fokus ryhmä -menetelmän avulla. Tutkimukseen osallistui parisenkymmentä henkilöä, joista suurin osa oppiaineiden professoreita. Aineisto analysoitiin laadullista sisällönanalyysi -menetelmää käyttäen. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu muutoksen ja institutionalististen teorioiden varaan, teoreettisen viitekehyksen synteesissä esitellään institutionalisoituneen organisaation ongelmia muutostilanteessa.
Tiedekunnan laitokset ja oppiaineet muodostavat keskenään toisistaan suurestikin poikkeavia työympäristöjä, jotka eroavat toisistaan paitsi aineyhdistelmien, myös koon, vallitsevan ilmapiirin ja toimintatapojen suhteen. Rakenneuudistuksella on vaikea muuttaa yliopistoyksiköiden muodostamia instituutioita, sillä virallisia rakenteita tärkeämpiä ovat usein epäviralliset rakenteet. Vaikka viralliset säännöt tai rakenteet muuttuisivatkin yhdessä yössä, ovat epäviralliset säännöt, jotka näyttäytyvät instituutioissa niiden arvoissa, tavoissa, traditioissa ja käyttäytymismalleissa, vaikeasti muutettavissa.
Suurimmiksi uudistuksen tavoitteiden saavuttamisen esteiksi nimettiin uudistuksen top-down -luonne, uudistuksesta kulunut suhteellisen lyhyt aika ja oppiaineiden tiedepohjaiset erot ja niistä aiheutuva oppiainekeskeisyys ja luottamuksen puute. Jotta rakenneuudistuksen tavoitteita tulevaisuudessa voitaisiin paremmin toteuttaa, tarvittaisiin yhteisöllistä, synergiahakuista ja päättäväistä otetta, toisaalta vahvaa muutosjohtajuutta ja uudistuksen fasilitointia. Resurssipula on ilmeinen, eikä taloudellinen tilanne näytä tulevaisuudessakaan radikaalisti ainakaan parantuvan. Resurssien vähyydestä huolimatta yhteistyöllä voidaan saada aikaan merkittäviä tuloksia.
Uudistukset ovat välttämätön osa organisaatioiden, myös yliopistojen elämää. Mitä aktiivisemmin organisaation henkilöstö ja johto uudistuksiin osallistuvat, sitä mieluisampia uudistuksen vaikutukset niille ovat. Opetusta yhteisesti suunnittelemalla, jatkokoulutusta yhdistämällä ja oppiaineiden välistä aitoa vuoropuhelua lisäämällä kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta voi merkittävästi lisätä kilpailukykyään.
Asiasanat:institutionalismi, muutos, rakenneuudistus, Tampereen yliopisto, kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta
Tutkimukseen valittiin laadullinen lähestymistapa ja se toteutettiin tapaustutkimuksena. Aineisto kerättiin teemahaastatteluiden ja fokus ryhmä -menetelmän avulla. Tutkimukseen osallistui parisenkymmentä henkilöä, joista suurin osa oppiaineiden professoreita. Aineisto analysoitiin laadullista sisällönanalyysi -menetelmää käyttäen. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu muutoksen ja institutionalististen teorioiden varaan, teoreettisen viitekehyksen synteesissä esitellään institutionalisoituneen organisaation ongelmia muutostilanteessa.
Tiedekunnan laitokset ja oppiaineet muodostavat keskenään toisistaan suurestikin poikkeavia työympäristöjä, jotka eroavat toisistaan paitsi aineyhdistelmien, myös koon, vallitsevan ilmapiirin ja toimintatapojen suhteen. Rakenneuudistuksella on vaikea muuttaa yliopistoyksiköiden muodostamia instituutioita, sillä virallisia rakenteita tärkeämpiä ovat usein epäviralliset rakenteet. Vaikka viralliset säännöt tai rakenteet muuttuisivatkin yhdessä yössä, ovat epäviralliset säännöt, jotka näyttäytyvät instituutioissa niiden arvoissa, tavoissa, traditioissa ja käyttäytymismalleissa, vaikeasti muutettavissa.
Suurimmiksi uudistuksen tavoitteiden saavuttamisen esteiksi nimettiin uudistuksen top-down -luonne, uudistuksesta kulunut suhteellisen lyhyt aika ja oppiaineiden tiedepohjaiset erot ja niistä aiheutuva oppiainekeskeisyys ja luottamuksen puute. Jotta rakenneuudistuksen tavoitteita tulevaisuudessa voitaisiin paremmin toteuttaa, tarvittaisiin yhteisöllistä, synergiahakuista ja päättäväistä otetta, toisaalta vahvaa muutosjohtajuutta ja uudistuksen fasilitointia. Resurssipula on ilmeinen, eikä taloudellinen tilanne näytä tulevaisuudessakaan radikaalisti ainakaan parantuvan. Resurssien vähyydestä huolimatta yhteistyöllä voidaan saada aikaan merkittäviä tuloksia.
Uudistukset ovat välttämätön osa organisaatioiden, myös yliopistojen elämää. Mitä aktiivisemmin organisaation henkilöstö ja johto uudistuksiin osallistuvat, sitä mieluisampia uudistuksen vaikutukset niille ovat. Opetusta yhteisesti suunnittelemalla, jatkokoulutusta yhdistämällä ja oppiaineiden välistä aitoa vuoropuhelua lisäämällä kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta voi merkittävästi lisätä kilpailukykyään.
Asiasanat:institutionalismi, muutos, rakenneuudistus, Tampereen yliopisto, kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta