Perinteisestä elämänmuodosta liikeyritykseksi. Maatilatalouden muoto broileritiloilla Suomessa 1961 - 2009
TOIVIO, HILJA (2009)
TOIVIO, HILJA
2009
Historia - History
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-10-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20114
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20114
Tiivistelmä
Ensimmäiset jalostuskokeet lihantuotantoon kasvatetusta kananpoikasesta tehtiin Amerikassa 1800-luvun jälkipuolella. Amerikassa broilerituotanto alkoi vuonna 1926, ja Euroopassa ala yleistyi toisen maailmansodan jälkeen. Suomessa alettiin tutkia broilerituotannon mahdollisuuksia 1950-luvulla. Vuonna 1959 Suomeen tuotiin White Rock -broilerirotu, jolla aloitettiin Suomen broilerituotanto. Vuonna 2008 broilerituotannosta tuli Suomen toiseksi suurin lihantuotannon ala sianlihantuotannon jälkeen.
Suomessa elintarviketeollisuus teki ensimmäiset White Rock -broilerin kasvatukseen perustuneet tuotantosopimukset yksityishenkilöiden kanssa vuonna 1961. Tuotantosopimuksen perusteella yksityishenkilöt kasvattivat broileriuntuvikot teurasikään omissa rakennuksissaan. Elintarviketeollisuuden broilerin sopimustuotanto teki broilerinkasvatuksesta suomalaisen maatilatalouden elinkeinon. Suomen elintarviketeollisuuslaitoksista broilerin sopimustuotannon aloittivat ensimmäisinä Saarioinen Oy, Satakunnan Osuusteurastamo ja Lounais-Suomen Osuusteurastamo. Myöhemmin broilerin merkittävää sopimustuotantoa on ollut myös Osuusteurastamo Itikalla ja Hannes Kariniemellä.
Pro gradu -tutkimuksessani tutkin maatilatalouden muotoa broilerituotantoon erikoistuneilla maatiloilla Suomessa vuosina 1961–2009. Tutkimusajankohtana suomalaisen maatilatalouden muoto on yhden sukupolven perheviljelmä. Analysoin broileritilalla perheviljelmässä tapahtuneita muutoksia kolmivaiheisen kronologian näkökulmasta: broilerituotannon rakentumista suomalaisen maatilatalouden erikoistumissuunnaksi, Suomen maatalouspolitiikan seurausta maatilatalouden muotoon broileritiloilla sekä maatilatalouden muodon uudistumista broileritiloilla EU-Suomessa. Tutkimuksessa otetaan huomioon elintarviketeollisuuden rakennekehitys ja sen maatilatalouteen aiheuttama alueellisuus, alan ulkopuolinen ohjaus sekä broileritilan toimintaan vaikuttaneet alan sisäiset tekijät.
Tutkimuksen päälähteet ovat arkistolähteet, ammattilehdistö ja henkilöhaastattelut, mutta myös Suomen Säädöskokoelma on tutkimuksen keskeinen lähde. Arkistolähteistä keskeisimmät ovat elintarviketeollisuuden eli erityisesti Atria Oyj:n, HK Ruokatalo Oy:n ja Saarioinen Oy:n arkistot. Niiden merkittävin lähdeaineisto on broilerin sopimustuotantoon liittyvät asiakirjat sekä elintarvike-teollisuuden vuosikertomukset. Lähdeaineiston hajanaisuus teki tutkimuksesta haasteellisen. Elintarviketeollisuuden fuusiot vaikeuttivat aineiston hallintaa. Aineiston hajanaisuus selittyi myös sillä, että alaa koskeva lainsäädäntö kehittyi Suomessa myöhään. Alan ammattilehdistön eli Suomen Siipikarjaliitto ry:n (ent. Siipikarjanhoitajain Liitto) Siipikarja-lehden (vuodet 1950–1981 ja 2005–2009) ja Suomen Broileryhdistys ry:n Broiler-uutiset-lehden (vuodet 1976–2005) olen käynyt systemaattisesti läpi. Edellä mainittuja lähteitä täydensin 14 henkilöhaastattelulla. Haastattelut on tallennettu Suomen Broileryhdistys ry:n arkistoon.
Maatilatalouden muoto, perheviljelmä on käynyt tutkimusajankohtana broileritiloilla läpi kolmivaiheisen muutoksen. Broilerituotantoon erikoistuessaan maatilatalous siirtyi useita tuotantoaloja käsittävästä maatilasta yhteen kotieläintuotannon alaan perustuvaksi yhden sukupolven tilaksi (1961–1981). Broilerituotannosta muodostui siten maatilan selviytymisstrategia maatalouden murroksessa. Broilerituotannon rakennuttua maatilatalouden elinkeinoksi Suomen maatalouspolitiikalla alettiin ohjata maatilatalouden muotoa broileritilalla. Kotieläintuotannon ohjausjärjestelmä aikaansai broileritiloilla pysähtyneisyyden ajan (1982–1994), jolloin tilan laajennus käytännössä estettiin. Suomalaisesta broileritilasta tuli lainsäädännöllä rajoitettu perheviljelmä. Suomen EU-jäsenyys päätti Suomen maatalouspolitiikan broileritilojen rajoitustoimet, ja samalla broileritiloille alettiin myöntää Suomessa ensimmäisen kerran maataloustukea. Maatalouspoliittinen linjanmuutos modernisoi perheviljelmän broileritilalla. Broileritilan selviytymisstrategiaksi EU-Suomessa muodostui yksikkökoon kasvu. Vastaava mahdollisuus tuotannon tehostamiseen broileritilalla oli ollut alan rakentumisen aikana, mutta EU-jäsenyyttä edeltänyt Suomen maatalouspoliittinen linja oli estänyt sen. Rajoitusten poistuttua broileritilasta tuli liiketaloudellinen yritys (1995–2009).
Broilerituotanto on Suomessa muodostunut maatilatalouden pysyväksi elinkeinoksi. Perheviljelmän osittain ulkoisesta ohjauksesta huolimatta broileritilat ovat luoneet itse omat selviytymisstrategiansa. Kyse ei ole siten maatilojen passiivisesta sopeutumisesta, ja maatilan sisällä tehtävät ratkaisut ovat vaikuttaneet maatilatalouden muotoon broileritilalla. Perheviljelmän muutos broileritilalla selittää yleisesti suomalaisen maatilatalouden muutosta perinteisestä elämänmuodosta liiketaloudelliseksi yritykseksi.
Asiasanat:broilerituotanto, kotieläintuotanto, maatalous, maatilatalous, elintarviketeollisuus
Suomessa elintarviketeollisuus teki ensimmäiset White Rock -broilerin kasvatukseen perustuneet tuotantosopimukset yksityishenkilöiden kanssa vuonna 1961. Tuotantosopimuksen perusteella yksityishenkilöt kasvattivat broileriuntuvikot teurasikään omissa rakennuksissaan. Elintarviketeollisuuden broilerin sopimustuotanto teki broilerinkasvatuksesta suomalaisen maatilatalouden elinkeinon. Suomen elintarviketeollisuuslaitoksista broilerin sopimustuotannon aloittivat ensimmäisinä Saarioinen Oy, Satakunnan Osuusteurastamo ja Lounais-Suomen Osuusteurastamo. Myöhemmin broilerin merkittävää sopimustuotantoa on ollut myös Osuusteurastamo Itikalla ja Hannes Kariniemellä.
Pro gradu -tutkimuksessani tutkin maatilatalouden muotoa broilerituotantoon erikoistuneilla maatiloilla Suomessa vuosina 1961–2009. Tutkimusajankohtana suomalaisen maatilatalouden muoto on yhden sukupolven perheviljelmä. Analysoin broileritilalla perheviljelmässä tapahtuneita muutoksia kolmivaiheisen kronologian näkökulmasta: broilerituotannon rakentumista suomalaisen maatilatalouden erikoistumissuunnaksi, Suomen maatalouspolitiikan seurausta maatilatalouden muotoon broileritiloilla sekä maatilatalouden muodon uudistumista broileritiloilla EU-Suomessa. Tutkimuksessa otetaan huomioon elintarviketeollisuuden rakennekehitys ja sen maatilatalouteen aiheuttama alueellisuus, alan ulkopuolinen ohjaus sekä broileritilan toimintaan vaikuttaneet alan sisäiset tekijät.
Tutkimuksen päälähteet ovat arkistolähteet, ammattilehdistö ja henkilöhaastattelut, mutta myös Suomen Säädöskokoelma on tutkimuksen keskeinen lähde. Arkistolähteistä keskeisimmät ovat elintarviketeollisuuden eli erityisesti Atria Oyj:n, HK Ruokatalo Oy:n ja Saarioinen Oy:n arkistot. Niiden merkittävin lähdeaineisto on broilerin sopimustuotantoon liittyvät asiakirjat sekä elintarvike-teollisuuden vuosikertomukset. Lähdeaineiston hajanaisuus teki tutkimuksesta haasteellisen. Elintarviketeollisuuden fuusiot vaikeuttivat aineiston hallintaa. Aineiston hajanaisuus selittyi myös sillä, että alaa koskeva lainsäädäntö kehittyi Suomessa myöhään. Alan ammattilehdistön eli Suomen Siipikarjaliitto ry:n (ent. Siipikarjanhoitajain Liitto) Siipikarja-lehden (vuodet 1950–1981 ja 2005–2009) ja Suomen Broileryhdistys ry:n Broiler-uutiset-lehden (vuodet 1976–2005) olen käynyt systemaattisesti läpi. Edellä mainittuja lähteitä täydensin 14 henkilöhaastattelulla. Haastattelut on tallennettu Suomen Broileryhdistys ry:n arkistoon.
Maatilatalouden muoto, perheviljelmä on käynyt tutkimusajankohtana broileritiloilla läpi kolmivaiheisen muutoksen. Broilerituotantoon erikoistuessaan maatilatalous siirtyi useita tuotantoaloja käsittävästä maatilasta yhteen kotieläintuotannon alaan perustuvaksi yhden sukupolven tilaksi (1961–1981). Broilerituotannosta muodostui siten maatilan selviytymisstrategia maatalouden murroksessa. Broilerituotannon rakennuttua maatilatalouden elinkeinoksi Suomen maatalouspolitiikalla alettiin ohjata maatilatalouden muotoa broileritilalla. Kotieläintuotannon ohjausjärjestelmä aikaansai broileritiloilla pysähtyneisyyden ajan (1982–1994), jolloin tilan laajennus käytännössä estettiin. Suomalaisesta broileritilasta tuli lainsäädännöllä rajoitettu perheviljelmä. Suomen EU-jäsenyys päätti Suomen maatalouspolitiikan broileritilojen rajoitustoimet, ja samalla broileritiloille alettiin myöntää Suomessa ensimmäisen kerran maataloustukea. Maatalouspoliittinen linjanmuutos modernisoi perheviljelmän broileritilalla. Broileritilan selviytymisstrategiaksi EU-Suomessa muodostui yksikkökoon kasvu. Vastaava mahdollisuus tuotannon tehostamiseen broileritilalla oli ollut alan rakentumisen aikana, mutta EU-jäsenyyttä edeltänyt Suomen maatalouspoliittinen linja oli estänyt sen. Rajoitusten poistuttua broileritilasta tuli liiketaloudellinen yritys (1995–2009).
Broilerituotanto on Suomessa muodostunut maatilatalouden pysyväksi elinkeinoksi. Perheviljelmän osittain ulkoisesta ohjauksesta huolimatta broileritilat ovat luoneet itse omat selviytymisstrategiansa. Kyse ei ole siten maatilojen passiivisesta sopeutumisesta, ja maatilan sisällä tehtävät ratkaisut ovat vaikuttaneet maatilatalouden muotoon broileritilalla. Perheviljelmän muutos broileritilalla selittää yleisesti suomalaisen maatilatalouden muutosta perinteisestä elämänmuodosta liiketaloudelliseksi yritykseksi.
Asiasanat:broilerituotanto, kotieläintuotanto, maatalous, maatilatalous, elintarviketeollisuus