Katsekontaktin vaikutus autonomisiin vasteisiin autistisesti käyttäytyvillä ja tyypillisesti kehittyneillä lapsilla

Abstract

Katsekontaktilla on keskeinen merkitys ihmisten välisessä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Aiemmissa tutkimuksissa katsekontaktin vaikutusta autonomisiin vasteisiin on tarkasteltu lähinnä tietokoneen ruudulla näytettyjen kasvoärsykkeiden avulla. Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää vaikuttaako koetilanteessa läsnä olevan toisen ihmisen (elävä malli) katseen suunta autistisesti käyttäytyvien lasten ja tyypillisesti kehittyneiden verrokkilasten autonomiseen virittyneisyyteen ihon sähkönjohtuvuusvasteilla mitattuna. Lisäksi tutkittiin saavatko mallin suljetut silmät aikaan erilaisia vasteita kuin kasvot, joissa katse on suora (katsekontakti) tai sivulle kääntynyt, ja eroavatko kasvoärsykkeiden tuottamat vasteet kontrolliärsykkeen näkemisen aikaansaamista vasteista. Autonomisten vasteiden lisäksi tutkimuksessa selvitettiin koehenkilöiden tunnereaktioita ärsykkeitä katsottaessa. Koehenkilöt arvioivat 9-portaisella asteikolla sitä, kuinka miellyttäväksi tai epämiellyttäväksi he kokivat kunkin ärsykkeen katsomisen, ja kuinka rauhalliseksi tai kiihtyneeksi he tunsivat olonsa ärsykkeitä katsoessaan.

Sekä autistisesti käyttäytyvien lasten että verrokkien ihon sähkönjohtuvuusvasteet olivat merkitsevästi suuremmat elävän mallin suoraan katseeseen kuin muihin koetilanteisiin. Koehenkilöt myös arvioivat katse suoraan -tilanteen epämiellyttävämmäksi ja tunnetilansa sen aikana kiihtyneemmäksi kuin muiden koetilanteiden aikana. Hypoteesin vastaisesti ryhmien väliset erot ihon sähkönjohtuvuusvasteilla tai tunnereaktioarvioilla mitattuna eivät kuitenkaan olleet tilastollisesti merkitsevät minkään koetilanteen kohdalla.

Tutkimus toi uutta tietoa siitä, että tyypillisesti kehittyneiden aikuisten lisäksi myös tyypillisesti kehittyneiden ja autistisesti käyttäytyvien lasten ihon sähkönjohtuvuusvasteet ovat suuremmat elävän mallin suoraan kuin kääntyneeseen katseeseen. Tulevissa tutkimuksissa olisi hyvä mitata samassa tutkimuksessa sekä autistisesti käyttäytyviltä lapsilta että verrokeilta ihon sähkönjohtuvuusvasteita sekä elävän mallin -tilanteessa että koehenkilöiden katsoessa kasvokuvia tietokoneen ruudulta. Näin saataisiin selville vaikuttaako autistisesti käyttäytyvien ihmisten ja verrokkien tapaan käsitellä näkemäänsä katseärsykettä se, voiko ärsykkeen kanssa olla vuorovaikutuksessa. Lisäksi tulevissa tutkimuksissa olisi tärkeää ottaa huomioon se, että autistisesti käyttäytyvistä ihmisistä vain osa välttelee katsekontaktia. Tulevaisuudessa olisikin tärkeää jakaa autistisesti käyttäytyvät henkilöt kahteen ryhmään, katsetta vältteleviin, ja henkilöihin, jotka eivät välttele katsekontaktia. Näin voitaisiin tutkia aiheuttaako katsekontakti tavallista suuremmat autonomiset vasteet katsetta välttelevien henkilöiden ryhmässä.

Asiasanat:autismi, katsekontakti, katseen suunta, ihon sähkönjohtuvuusvasteet, elävä malli