Lastensuojelun johtajan moraalinen ura. Tutkimus lastensuojelun johtavan sosiaalityöntekijän urasta Goffmanin moraalisen uran käsitteen valossa.

Abstract

Lastensuojelun johtamisesta ja johtajista ei ole olemassa juuri lainkaan tutkittua tietoa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa lastensuojelun johtajan urapolkuja eli sitä, kuinka johtaja on päätynyt johtajaksi lastensuojeluun. Toiseksi pyrittiin selvittämään hänen käsityksiään itsestään johtajana ja siitä, minkälainen ammatti-identiteetti hänellä on. Tavoitteena oli luoda lastensuojelun johtajuuden kulusta sellainen selkeä esitys, joka valottaisi niitä seikkoja, jotka vaikuttivat lastensuojelun johtajaksi tulemiseen. Tarkoituksena oli myös tutkia sitä, vaikuttaako organisaatio – tässä tapauksessa sosiaalitoimen lastensuojelu – johtajan ammatti-identiteettiin ja jos vaikuttaa, niin miten se näkyy johtajan puheessa.

Tutkimusorientaatio on sosiaalinen konstruktionismi. Teoreettisen viitekehyksen antaa Goffmanin moraalisen uran käsite. Käsitteessä on kaksi puolta, sisäiset tekijät ja virallinen asema. Siihen liittyy myös vahvasti käsitys identiteetin muodostumisen sidoksesta organisaatioon. Sisäisiin tekijöihin kuuluu muun muassa ammatti-identiteetti ja viralliseen asemaan se, mikä näkyy ulospäin. Tässä se tarkoitti johtajan urapolkua.

Empiirinen aineisto kerättiin yhteiskuntatieteissä tavallisella teemahaastattelulla, jossa haastateltiin lastensuojelussa toimivia johtavia sosiaalityöntekijöitä. Heitä kutsuttiin tutkimuksessa lyhyesti johtajiksi. Haastattelut toteutettiin ryhmähaastatteluina. Aineiston analysoitiin käyttämällä sisällönanalyysia, tarkemmin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Sen avulla pyrittiin järjestämään ja tiivistämään aineistoa niin, että esiin saatiin selkeä kuva johtajan urapolusta ja hänen ammatti-identiteetistään.

Tutkimuksen tuloksena muodostui kuva kahdesta reitistä lastensuojelun johtajaksi. Johtajaksi tultiin joko perinteisen urakehityksen tietä, mikä tarkoitti pitkää, nousujohteista lastensuojelu-uraa, johon sisältyi useita eri tason työtehtäviä. Perinteinen urapolku oli ehyempi kokonaisuus, jossa eri työtehtävien jatkumo johti johtajuuteen. Toinen tie johtajaksi oli suunnittelematon urapolku. Johtaja oli tullut johtajaksi sattumalta, hänelle oli tarjoutunut tilaisuus toimia ensin esimerkiksi johtajan varahenkilönä ja myöhemmin virassa. Hän ei ollut itse suunnitellut uraansa, sen etenemiseen vaikuttivat muut tahot. Lastensuojelun johtaja koki itsensä hyväksi johtajaksi, joka auttaa ja tukee alaisiaan. Hän katsoi olevansa oikeudenmukainen ja tasapuolinen. Ammatti-identiteetiltään hän profiloitui yksinäiseksi asiantuntija – johtajaksi, joka tekee työtään vaikeassa asemassa. Johtajalla oli vahva substanssiosaaminen ja laaja-alainen näkemys lastensuojelusta kuntakentässä.

Asiasanat:johtaminen, johtaja, moraalinen ura, johtava sosiaalityöntekijä, ryhmähaastattelu, teoriaohjaava sisällönanalyysi