Ansiotulotuen vaikutus työn tarjontaan
KÄRKKÄINEN, OLLI (2009)
KÄRKKÄINEN, OLLI
2009
Kansantaloustiede - Economics
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-09-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20061
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20061
Tiivistelmä
Korkea sosiaaliturvan taso yhdistettynä progressiiviseen verotukseen saattaa aiheuttaa sen, että työnteko ei aina ole kannattavaa. Joissain tapauksissa henkilön nettotulot vähenevät siirryttäessä työttömyydestä työelämään. Kannustinloukkuja on onnistuttu Suomessa vähentämään vero- ja sosiaaliturvauudistuksilla, mutta ne ovat yhä ongelma muun muassa yksinhuoltajille.
Yhdysvalloissa kannustinloukkuja on kyetty vähentämään Earned Income Tax Credit -ansiotulotuen avulla. Tuki kasvattaa pienipalkkaisten työntekijöiden nettotuloja ja siten lisää kannustimia työn vastaanottamiseen. EITC-tuella on havaittu olevan positiivisia vaikutuksia varsinkin yksinhuoltajaäitien työn tarjontaan, mutta naimisissa olevien naisten työn tarjontaan EITC on vaikuttanut vähentävästi.
Tässä tutkielmassa tarkastellaan EITC-tyylisen ansiotulotuen vaikutuksia työn tarjontaan sekä teoreettisesti että empiirisesti. Teoreettisesti ansiotulotukea tarkastellaan työn tarjonnan teorian ja optimaalisen tuloverotuksen näkökulmasta. Ansiotulotuki lisää työn tarjonnan teorian mukaan työn tarjontaa pienituloisilla, mutta vähentää sitä keski- ja suurituloisilla. Ansiotulotuen kokonaisvaikutus riippuu näiden kahden vastakkaisen vaikutuksen keskinäisestä suhteesta. Optimaalisen tuloverotuksen näkökulmasta ansiotulotuen optimaalisuus yhteiskunnan hyvinvoinnin mielessä riippuu käytetystä mallista. Mallissa, jossa huomioidaan ainoastaan päätös työtuntien määrästä, ei ansiotulotuki voi olla optimaalinen koska se aiheuttaa pienituloisille työntekijöille negatiivisen marginaaliveroasteen. Optimaalinen tuloverojärjestelmä muuttuu huomattavasti, jos mallissa huomioidaan työtuntipäätöksen lisäksi myös työntekijän päätös siitä tekeekö hän töitä ollenkaan. Silloin optimaalinen tuloverojärjestelmä riippuu työtuntien jouston ja osallistumisjouston välisestä suhteesta ja ansiotulotuki voi olla optimaalinen tulonsiirtomuoto. Empiirisissä tutkimuksissa on osallistumisjouston havaittu olevan merkittävää naisilla ja varsinkin yksinhuoltajaäideillä.
Tutkielman empiirisessä osuudessa tutkitaan JUTTA-mikrosimulaatiomallin avulla kuinka EITC-tyylinen ansiotulotuki vaikuttaisi tulonjakoon ja työnteon kannustimiin Suomessa. Työnteon kannustimia mitataan työllistymisveroasteilla ja efektiivisillä marginaaliveroasteilla. Simulaatiossa muutetaan kunnallisverotuksen ansiotulohyvitystä enemmän EITC-tuen kaltaiseksi. Kaikki kolme tutkittavaa ansiotulotukipakettia pyrkivät parantamaan etenkin lapsiperheiden asemaa. Kaikki ansiotulotukipaketit parantavat hieman työn vastaanottamisen ja lisätyön tekemisen kannustimia. Muutokset ovat kuitenkin pienempiä kuin vaihtoehtoisessa muutospaketissa, jossa pienennetään asumistuen omavastuuosuuksia. Ansiotulotukimuutosten odotettua vähäisemmät vaikutukset työnteon kannustimiin voidaan osittain selittää käytetyn tutkimusmenetelmän rajoituksilla.
Asiasanat:Tuloverotus, optimaalinen tuloverotus, työn tarjonta, Earned Income Tax Credit
Yhdysvalloissa kannustinloukkuja on kyetty vähentämään Earned Income Tax Credit -ansiotulotuen avulla. Tuki kasvattaa pienipalkkaisten työntekijöiden nettotuloja ja siten lisää kannustimia työn vastaanottamiseen. EITC-tuella on havaittu olevan positiivisia vaikutuksia varsinkin yksinhuoltajaäitien työn tarjontaan, mutta naimisissa olevien naisten työn tarjontaan EITC on vaikuttanut vähentävästi.
Tässä tutkielmassa tarkastellaan EITC-tyylisen ansiotulotuen vaikutuksia työn tarjontaan sekä teoreettisesti että empiirisesti. Teoreettisesti ansiotulotukea tarkastellaan työn tarjonnan teorian ja optimaalisen tuloverotuksen näkökulmasta. Ansiotulotuki lisää työn tarjonnan teorian mukaan työn tarjontaa pienituloisilla, mutta vähentää sitä keski- ja suurituloisilla. Ansiotulotuen kokonaisvaikutus riippuu näiden kahden vastakkaisen vaikutuksen keskinäisestä suhteesta. Optimaalisen tuloverotuksen näkökulmasta ansiotulotuen optimaalisuus yhteiskunnan hyvinvoinnin mielessä riippuu käytetystä mallista. Mallissa, jossa huomioidaan ainoastaan päätös työtuntien määrästä, ei ansiotulotuki voi olla optimaalinen koska se aiheuttaa pienituloisille työntekijöille negatiivisen marginaaliveroasteen. Optimaalinen tuloverojärjestelmä muuttuu huomattavasti, jos mallissa huomioidaan työtuntipäätöksen lisäksi myös työntekijän päätös siitä tekeekö hän töitä ollenkaan. Silloin optimaalinen tuloverojärjestelmä riippuu työtuntien jouston ja osallistumisjouston välisestä suhteesta ja ansiotulotuki voi olla optimaalinen tulonsiirtomuoto. Empiirisissä tutkimuksissa on osallistumisjouston havaittu olevan merkittävää naisilla ja varsinkin yksinhuoltajaäideillä.
Tutkielman empiirisessä osuudessa tutkitaan JUTTA-mikrosimulaatiomallin avulla kuinka EITC-tyylinen ansiotulotuki vaikuttaisi tulonjakoon ja työnteon kannustimiin Suomessa. Työnteon kannustimia mitataan työllistymisveroasteilla ja efektiivisillä marginaaliveroasteilla. Simulaatiossa muutetaan kunnallisverotuksen ansiotulohyvitystä enemmän EITC-tuen kaltaiseksi. Kaikki kolme tutkittavaa ansiotulotukipakettia pyrkivät parantamaan etenkin lapsiperheiden asemaa. Kaikki ansiotulotukipaketit parantavat hieman työn vastaanottamisen ja lisätyön tekemisen kannustimia. Muutokset ovat kuitenkin pienempiä kuin vaihtoehtoisessa muutospaketissa, jossa pienennetään asumistuen omavastuuosuuksia. Ansiotulotukimuutosten odotettua vähäisemmät vaikutukset työnteon kannustimiin voidaan osittain selittää käytetyn tutkimusmenetelmän rajoituksilla.
Asiasanat:Tuloverotus, optimaalinen tuloverotus, työn tarjonta, Earned Income Tax Credit