Rakkaus ja olemisen taito - Erich Frommin näkemys kasvatusvastuusta

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kasvatusvastuuta Erich Frommin (1900-1980) kirjoituksista koostuvan tutkimusaineiston valossa. Tutkimuksessa kootaan määrittelyä kasvatusvastuusta ja luodaan sen pohjalta kuvaa opettajien ja ammatikseen kasvattajina toimivien kasvatusvastuusta sekä sen edellytyksistä ja mahdollisuuksista nyky-yhteiskunnassa. Samalla tarkastellaan sitä, miten kasvatusvastuu näyttäytyy oman aikamme yhteiskunnallisessa keskustelussa ja millaisena nähdään sen asema kasvatusinstituutioiden tehtäväkentässä.

Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen, teoreettis-käsitteellinen tutkimus, jossa tutkimusmetodina on sovellettu systemaattista analyysia ja aikalaisdiagnoosia. Tutkimusaineiston muodostavat Erich Frommin teokset Rakkaus ja henkinen kypsyys (1963), Toivon vallankumous (1969), Terve yhteiskunta (1971) sekä Frommin esipuhe A. S. Neillin (1968) kirjassa Summerhill. Näiden ohella on valikoiduin osin käytetty hänen kirjojaan Ihmisen osa (1965), Hyvän ja pahan välillä (1967), Olla vai omistaa (1977), Omistamisesta olemiseen (1993) sekä Kasvatus-lehdessä (2006) artikkelina ilmestynyttä tekstiä Vallankumouksellinen luonne.

Tutkimusaineiston pohjalta kasvatus ja vastuu määrittyvät rakastamisen taitoon liittyviksi ja vapauteen ja vapaaehtoisuuteen pohjaaviksi. Aineiston perusteella kasvatusvastuullinen toiminta on yksilön potentiaalin saavuttamiseen ja inhimillisten tarpeiden tyydyttämiseen tähtäävää rakkaudellista kohtaamista. Se on aktiivista vastaamista yksilön ilmaistuihin ja ilmaisemattomiin tarpeisiin ja samalla pakottomuuteen perustuvaa kunnioittavaa huolenpitoa. Kasvatusvastuullisen kasvattajan piirteinä tutkimuksen perusteella ovat inhimillisiä tarpeita kunnioittava sekä erotuksetta kaikkiin samalla tavoin kohdistuva produktiivinen rakastava perusasennoituminen ja oleva elämäntapa. Kasvatus-vastuu määrittyy tutkimusaineiston kautta kypsän ihmisyyden ja sellaisen kehittymistä edistävän terveen yhteiskunnan ilmentymäksi.

Nyky-yhteiskunnalle tyypillinen kuluttamiseen ja omistamiseen tähtäävä, vieraantunut elämäntapa on ristiriidassa kasvatusvastuullisen toiminnan kanssa. Vallitsevan yhteiskunnan kulttuuriset piirteet, kuten individualismi ja kilpailuhenkisyys, sekä kasvatusyhteisöille asetetut moninaiset tavoite- ja tehokkuusvaatimukset kaventavat kasvatusvastuullisen toiminnan mahdollisuuksia ja ovat esteenä kasvatusvastuullisen kasvattajan piirteiden kehittymiselle ja ilmenemiselle. Sen sijaan kypsän ihmisyyden ja terveen yhteiskunnan kehittymisen tukeminen edistäisi kasvatusvastuun toteutumista.

Asiasanat:Fromm, kasvatus, vastuu, opettaja, kasvattaja, yhteiskunta, kasvatusyhteisö, systemaattinen analyysi, aikalaisdiagnoosi