Le principe de dé-différenciation dans "La Chevelure" de Charles Baudelaire

Abstract

Belgialainen retoriikkaa tutkiva ryhmä Groupe µ on esittänyt, että runokielen yksi erityispiirteistä on sen taipumus « kumota erilaisuuksia ». Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen tämän ilmiön luonnetta ja sen ilmenemistä Charles Baudelairen runossa La Chevelure.Työn tärkeimpänä teoreettisena pohjana toimivat Groupe µ:n teokset Rhétorique de la poésie ja Rhétorique générale, jotka käsittelevät ennen kaikkea retoristen figuurien ja runouden välistä suhdetta. Tämän lisäksi sovellan tutkielmassani muun muassa jakobsonilaista poetiikkaa sekä ranskalaisen Jean Cohenin teoksia.Runoudessa erilaisuuksien kumoaminen ilmenee sekä kielellisen muodon että merkityksen tasolla. Jean Cohen on esittänyt, että luonnollinen kielenkäyttö noudattaa muodon tasolla erilaistamisen periaatetta: turhaa toistoa ja toistoon perustuvia figuureja yritetään välttää. Säkeinen runous, jonka normi perustuu toistoon, noudattaa siis vastakkaista periaatetta. Groupe µ:n mukaan runous pyrkii kumoamaan erilaisuuksia myös merkityksen tasolla. Tärkeimmän tekstissä olevan opposition kumoamista kutsutaan välitykseksi (médiation).Työni ensimmäisessä osiossa tutkin toistoon perustuvia figuureja eli parallelismeja. Runomitan, taukojen, äänenpainojen, loppusointujen sekä typografisten figuurien kvantitatiivinen tutkimus on osoittanut, että Baudelaire noudattaa runossa tarkasti klassisen aleksandriinirunouden konventiota ja poikkeaa niistä useimmiten tyylisyistä. Tutkimus paljasti lisäksi, että runossa on myös ei-konventionaalisia syntaktisia ja foneettisia parallelismeja. Osa näistä toistoista vahvistaa runon tavanomaisia parallelismeja esimerkiksi lisäämällä alkusoinnun säkeisiin, joissa on sama loppusointu.Työn toisessa osassa tutkin välitystä. La Chevelure -runossa välitys pyrkii kumoamaan inhimillisen (isotopia anthropos) ja kosmiseen (isotopia kosmos) välisen opposition, ja sillä on kaksi eri ilmenemismuotoa. Näistä ensimmäinen on retorinen välitys, joka perustuu mahdollisuuteen lukea jokin elementti kummissakin isotopioissa. Tästä hyvä esimerkki on metafora aromaattinen metsä, jolla on sekä kirjaimellinen että kuvaannollinen merkitys ('aromaattinen metsä' ja 'hiukset'). Troopit kuten metafora ja metonymia kumoavat aina semanttisen opposition, jonka mukaan A ei ole ei-A. Välityksen toinen muoto on nimeltään diskursiivinen välitys, ja se tapahtuu runon lineaarisella akselilla, kun jostain elementistä sanotaan jotain, joka on ristiriidassa sen merkityksen kanssa (esim. lauseessa Päivä on yö). Se ilmenee myös rakenteissa, jotka eivät noudata elementtien normaalia distribuutiota eli jakaumaa (esim. adjektiivi nominilausekkeessa kaihoisa Aasia). Tutkimus on osoittanut diskursiivinen välityksen olevan runossa yleisempi ja rikkovan etenkin elementtien jakaumaa.

Asiasanat:Charles Baudelaire, runous, aleksandriinirunous, formalismi, retoriikka, retorinen kirjallisuudentutkimus, figuuri, parallelismi, välitys, strukturalismi, tekstilingvistiikka, Groupe µ, Jean Cohen, Roman Jakobson