Foster Parenting in L.M. Montgomery's Anne of Green Gables and J.K. Rowling's Harry Potter Novels - Representations of Parenting in Two Classic Children?s Novel Series from the Early and the Late 20th Century

Abstract

Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää miten kasvattivanhemmuutta kuvaillaan L.M. Montgomeryn Anne of Green Gables ja Anne of Avonlea -kirjoissa sekä J.K. Rowlingin Harry Potter -sarjassa. Erityisenä huomion kohteena oli löytää yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia kirjoissa esitetyistä lasten kasvatuksen kuvauksista sekä pohtia mahdollisia syitä näihin kuvauksiin.

Kummankin sarjan päähenkilö on orpo ja elänyt kasvattivanhempiensa hoivissa yksitoistavuotiaaksi asti. Vaikka molemmat ovat menettäneet vanhempansa vauvaiässä, sekä Anne että Harry olivat ilmeisesti kiintyneet vanhempiinsa Bowlbyn psykologisen kiintymyssuhde-teorian mukaan turvallisesti, koska voivat myöhemmin muodostaa turvallisia kiintymyssuhteita toisiin ihmisiin; uusiin kasvatti- tai adoptiovanhempiin sekä opettajiin, muihin aikuisiin ja ikätovereihinsa. Harryn kiintymyssuhde Dursleyhin näyttää kuitenkin olevan välttelevä.

Keski-ikäiset sisarukset, Cuthbertit, päättävät pitää Annen, vaikka halusivat alun perin adoptoida pojan. Matthew selvästi pitää Annesta ensi näkemältä ja haluaa tarjota tälle "omalle tytölleen" kodin, mutta Marillan äidinvaistot heräävät vasta paljon myöhemmin. Anne saa kuitenkin jäädä Avonleaan, jossa sekä hänen fyysisestä että psyykkisestä hyvinvoinnistaan huolehditaan hyvin.

Orvolla Harrylla on useita äiti- ja isä-hahmoja. Weasleyt pitävät Harrya omana poikanaan ja tarjoavat tälle turvallisen perheilmapiirin sekä huolehtivat hänen perustarpeistaankin paremmin kuin Dursleyt. Velhomaailmassa ja Tylypahkan koulussa Harry saa vihdoin osakseen kunnollista huolenpitoa ja hänellä on ilmeisen läheinen ja lämmin suhde esimerkiksi Hagridiin, Dumbledoreen, Weasleyhin sekä erityisesti kummisetäänsä Siriukseen, toisin kuin verisukulaisiinsa Dursleyhin. Dursleyt pystyvät ilmeisesti epäämään Harrylta kaiken, koska eivät välitä tästä; oman poikansa, Dudleyn, he taas ovat pilanneet toteuttamalla tämän joka toiveen. Harry oppii nöyryyttä ja kieltäymystä, kun taas ylensyövä Dudley oppii vain itserakkautta ja nautinnonhimoa. Toisaalta Marilla pystyy kasvattamaan Annea hyvin, tosin Matthew'n avulla, vaikka välittääkin tästä. Vaikka Annen adoptiovanhemmat ovat ventovieraita, he ovat kuitenkin parempia vanhempia tälle kuin Harryn omat sukulaiset Harrylle. Annen vanhemmista toinen on ankara ja toinen pehmeä-Marillan ja Matthew'n erilaiset kasvatusmenetelmät tasapainottavat toisiaan. Myös Harryn velhovanhemmat edustavat pehmeitä arvoja, kun taas jästivanhempien kasvatusmetodit ovat ankarat.

Sekä Montgomery että Rowling pitävät kurinpitoa tarpeellisena, mutta eivät näytä hyväksyvän fyysistä tai psyykkistä kuritusta. Molemmat vaativat pehmeämpiä lapsenkasvatusmetodeja; sadassa vuodessa juuri mikään ei siis näytä muuttuneen. Kirjasarjoissa pyritään löytämään tasapaino puritaanisen ja romanttisen näkökulman, ankaran ja pehmeän kasvatustavan, välillä. Näin ollen sekä hemmottelu että kieltäminen ovat tarpeen, jotta lapsi kehittyy "normaalisti". Toisaalta sekä Anne että Harry haluavat kumpikin olla hyviä eli ihmiset voivat myös itse valita, millaisiksi he tulevat. Sekä kasvatuksella että luonteella on siis osuutensa, mutta voi olla, että luonne kuitenkin ratkaisee.

Asiasanat:parenting, children's literature, adoptive parenting, foster parenting, attachment theory