Feministi Maria Kallio? Diskurssianalyysi feministisen henkilöhahmon rakentamisesta Leena Lehtolaisen dekkarissa Kuolemanspiraali ja sen saksannoksessa

Abstract

Tässä työssä tarkastellaan, miten fiktiivinen henkilöhahmo rakennetaan feministiseksi kaunokirjallisessa käännöksessä. Tutkimusaineistoksi on valittu suomalaisen feministisen dekkarikirjailijan Leena Lehtolaisen rikosromaani Kuolemanspiraali (1997) ja sen saksannos Die Todesspirale (2004), joka on kääntäjä Gabriele Schrey-Vasaran käsialaa. Tutkielmassa selvitetään dekkarin päähenkilön Maria Kallion feministisyyttä lähde- ja kohdetekstissä sekä arvioidaan feministisen kääntämisstrategian mahdollisuuksia ja rajoja saksannoksessa. Työn tavoitteena on tuoda näkyviin kielen merkitysten sukupuolittuneisuus ja haastaa kääntäjät problematisoimaan niihin kytkeytyvää valtaa. Tarkoituksena on osoittaa, miten feministinen kääntäminen on mahdollista esittämällä erilaisia keinoja Maria Kallion feministisyyden tuottamiseksi.Työn teoreettinen viitekehys kulminoituu feministisen ideologian, kielen ja identiteetin kytköksiin. Tutkielmaa kantaa keskeisesti postfeministinen näkemys todellisuutta aktiivisesti rakentavasta kielestä, jolla sukupuoli tuotetaan biologiseksi ja sosiaaliseksi konstruktioksi ja jonka diskursseissa identiteetit muodostuvat moninaisiksi tempoileviksi säikeiksi. Tutkielma sitoutuu feminismin perustavanlaatuiseen käsitykseen sukupuolten eriarvoisesta yhteiskunnallisesta asemasta: seksistiset asenteet alistavat ja kontrolloivat erityisesti naisia ja tuottavat miehestä ihmisen normia ja ylempiarvoista sukupuolta. Näitä seksistisiä asenteita rakennetaan ja ylläpidetään seksistisellä kielenkäytöllä, joka tuottaa sukupuolille hierarkkisia valtapositioita ja jähmeitä kategorioita. Valta ja seksismi eivät kuitenkaan kiinnity automaattisesti kielenkäyttäjään, vaan ne tuotetaan erikseen kulloisessakin kontekstissa. Koska sukupuolittuneet järjestykset eivät näin ollen ole kiinteitä rakennelmia, niitä on mahdollisuus horjuttaa ja purkaa. Feministisellä kielenkäytöllä voidaan tuottaa naisille valtauttavia subjektipositioita ja voimallisia identiteettejä, mihin juuri feministinen kääntämisstrategia tähtää. Tutkielmassa feministinen kääntäminen ymmärretään poliittiseksi toiminnaksi ja kääntäminen uudelleenlukemisen ja uudelleenkirjoittamisen prosessiksi, jossa kääntäjä tulkitsee lähdetekstin merkitykset uudeksi tekstiksi – kohdetekstiksi. Tekstien merkitykset eivät siis ole ennalta määrättyjä, ja täten myös käännös saa merkityksensä vasta lukijansa tulkinnassa. Niin ikään Maria Kallion feministisyys ei perustu tekstissä itsessään olemassa olevaan feministisyyteen, vaan feministiseen tulkintaan, johon lähde- ja kohdeteksti voivat ohjata lukijaansa.Tutkimuksessa Maria Kallion feministisyyttä ja feminististä kääntämistä tarkastellaan kriittisen diskurssianalyysin avulla kielenrakenteiden, sukupuolistereotypioiden sekä identiteettien näkökulmasta. Tämän tarkastelun pohjalta tutkimuksessa todetaan, että Maria Kallion henkilöhahmon kielenkäyttö noudattaa seksististä kieltä sekä lähde- että kohdetekstissä, joskin jälkimmäisessä mies konstruoituu selvemmin ihmisen normiksi ja nainen rakentuu piiloon maskuliinimuotojen myötä. Vaikka saksan kielen feministinen kielenhuolto tarjoaa oivallisia keinoja rakentaa naiset näkyviin, näitä ei ole saksannoksessa käytetty hyväksi – ei edes silloin, kun lähdetekstin seksismiä välttävä ilmaisu antaisi siihen aihetta. Lähdekielisen Maria Kallion eksplisiittinen feministinen ruodinta jätetään usein käännöksestä pois, mikä sekään ei tue Kallion tulkitsemista feministiseksi henkilöhahmoksi. Silloinkin kun kohdetekstiin rakennetaan feminististä pohdintaa, se menettää pontta seksistisen kielen myötä.Käännöksen konservatiivisuus näkyy seksistisen kielenkäytön lisäksi sukupuolistereotypioiden rakentamisessa: sukupuolet käännetään perinteisten sukupuoliroolien mukaisesti, vaikka lähdeteksti jättää kääntäjälle runsaasti tilaa tulkita toimijat kummaksi sukupuoleksi tahansa. Sen sijaan Marian omassa identiteettipuheessa onnistutaan hyökkäämään sukupuolistereotypioita vastaan sekä lähde- että kohdetekstissä, vaikka niiden horjuttamisen kannalta tärkeitä ulottuvuuksia ei aina rakenneta käännökseen. Stereotypioiden tyhjentämisen suhteen Mariasta rakentuu näin käännöksessä vaisumpi purkaja kuin lähdetekstissä, mutta lähdeteksti ei vääjäämättä konstruoi feministisempää Mariaa. Kohdeteksti onnistuu paikoin tuottamaan Marialle moniulotteisempia toimijuuksia ja monikerroksisempia identiteettejä kuin Kuolemanspiraali. Selvää kuitenkin on, että lähdeteksti tarjoaa feministiselle kääntämiselle paljon enemmän mahdollisuuksia kuin käännöksessä on hyödynnetty. Työssä nykyisen käännöksen vaihtoehdoksi esitetyt feministiset käännösratkaisut osoittavat, että myös hyvin pienillä sananvalinnoilla on merkitystä feministisen henkilöhahmon rakentamiseksi. Feministinen kääntämisstrategia ei täten väistämättä tarkoita lähdetekstin radikaalia muokkaamista.

Asiasanat:feminismi, sukupuoli, identiteetti, feministinen kääntäminen, kaunokirjallisuuden kääntäminen