Kritiikin repertuaarit - internetkeskustelun diskursseja lastenkotibisneksestä

Abstract

Tutkielmassani tarkastelen, miten niin sanotun lastenkotibisneksen ja yleensä lastensuojelun kritiikki konstruoituu internetissä. Mielenkiintoni kohdistuu siihen, miten kritiikkiä perustellaan ja oikeutetaan. Eräs näkökulmani tutkielmaan on sosiaalityön tutkimuskeskustelu, jossa pohditaan kriittisesti lastensuojeluun vaikuttavia yhteiskunnallisia diskursseja.

Tutkimusaineistonani on yksi Ylen verkkosivuilla käyty keskusteluketju ns. lastenkotibisneksestä. Keskustelu perustuu erään lastenkodin epäkohtia käsitelleeseen tv-ohjelmaan. Tätä tutkimustyötäni pohjaan sosiaalisen konstruktionismin perusajatuksiin ja analyysissa olen käyttänyt tulkintakehyksenä diskurssianalyysia. Tutkimus tuo näkyviin niitä diskursseja, joihin mielipidekirjoittajat nojautuvat. Näistä olen tehnyt jaottelun kritiikin eri repertuaareihin. Nämä repertuaarit ovat talousrepertuaari, asiantuntijuusrepertuaari, heikon vanhemmuuden repertuaari ja vastarintarepertu-aari.

Talousrepertuaarin pääosissa esiintyvät raha ja yleinen puhe palveluiden ym. kalleudesta. Talouden kieli on ylikansallinen ja siihen vetoamalla perustelut tuntuvat vahvemmilta kuin joillakin toisilla tavoilla esitettyinä. Lastenkodit ja sijaishuolto saavat paljon kritiikkiä, koska ne konstruoituvat ahneiden ihmisten rikastumiskeinoina. Asiantuntijuusrepertuaarissa on nähtävissä kaksi ryhmää: omakohtaisen asiantuntijuuden ja professionaalisen asiantuntijuuden repertuaarit. Omakohtainen asiantuntijuus kumpuaa henkilökohtaisista kokemuksista huostaanottoprosessin tiimoilta. Professionaalinen asiantuntijuus on koulutuksen ja ammatin kautta saatua ja voi olla aineistossa sekä kritiikkiä antavana että saavana osapuolena. Heikon vanhemmuuden repertuaarissa lähtökohtana on yhteiskunnassa varsin yleinen diskurssi, jonka mukaan tietyntyyppiset vanhemmat eivät osaa eivätkä välitä hoitaa ja kasvattaa lapsiaan. Tämän repertuaarin voima on paljolti sen henkilökohtaisuudessa ja kyvyssä herättää syyllisyydentunteita. Vastarintarepertuaarissa kirjoittajat pyrkivät esittelemään toisille kirjoittajille muitakin näkökohtia kuin vain laitosten ja lastensuojelun kritiikkiä. Tässä repertuaarissa kirjoitetaan esimerkiksi myönteisistä lastenkotikokemuksista ja lastensuojelutoimien tarpeellisuudesta ylipäänsä.

Johtopäätöksissä sivuan ensin sitä, mikä saa ihmisen kirjoittamaan internetiin hyvinkin henkilökohtaisia asioita. Toiseksi tuon esille aineiston kommenteista ja sosiaalialan kriittisestä kirjallisuudesta löytynyttä yhteistä resonanssipintaa. Kolmanneksi käyn läpi lyhyesti niitä monia retorisia keinoja, joita aineiston kirjoittajat käyttävät mielipiteidensä perustelemiseen. Neljänneksi nostan esille mahdollisuuden vastapuheeseen ja sen piirteisiin aineiston valossa.

Asiasanat:kritiikki, lastenkoti, diskurssi, lastensuojelu, internet