Olisiks mä niin rohkee? Soittajanoviisien sosialisaatio musisoivaan joukkoon luokanopettajaopiskelijoiden kertomusten valottamana

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli kerätä ja jäsentää soittajanoviisien kokemuksia yhteistoiminnallisesta musisoinnista heterogeenisissa ryhmissä ja samalla lisätä ymmärrystä heidän kehitys- ja sosialisaatioprosessistaan. Kohdejoukon muodostivat aloittelijasoittajat, jotka olivat osallistuneet Tampereen yliopiston opettajankoulutuslaitoksen luokanopettajayksikössä Hämeenlinnassa toteutettuun opetuskokeiluun, jossa kokeiluryhmien opiskelijat soiton kurssilla pantiin lähes alusta asti harjoittamaan yhteistoiminnallista musisointia erilaisissa ja vaihtuvissa heterogeenisissa ryhmissä noin puolentoistavuoden aikana vuosina 2005-2006.

Tutkimusote oli laadullinen, ja aineistonkeruu sekä joiltain osin myös analyysi olivat luonteeltaan kerronnallisia. Taustaoletuksina oli kriittisen realismin mukainen ontologia ja konstruktivistinen epistemologia, ja analyysi, joka oli pääosin aineistolähtöistä mutta jossa osin hyödynnettiin myös Harrén psykologisen avaruuden ulottuvuuksia, perustui hermeneuttisvaikutteiseen tiedon rakentamiseen sekä abstrahointiin.

Tutkimustulokset voidaan ryhmitellä kolmelle tasolle. Ensinnäkin yksilöiden elämänkulun tasolla löytyi seitsemän erilaista musisoijatyyppiä, joilla korostui joko sosiaalinen, ammatillinen tai tuntemusten näkökulma, sekä hahmottui yleiskuva kaikille yhteisestä rohkaistumisprosessista.

Toisella eli ryhmässä oppimisen tasolla rakentui näkemys yksilön ryhmäkonnektiosta - siitä, miten yksilö kiinnittyy ryhmätoimintaan ja ryhmässä oppimiseen ja miten tämän kiinnittymisen laatuun vaikuttaa toisaalta hänen oma aktiivisuutensa ryhmäoppimisessa ja toisaalta ryhmäheijaste eli ryhmän koettu vaikutus oppimiseen. Tämä tarkastelu tuotti myös kuvitteelliset äärityypit sekä yksilötasolla (kuuliainen suorittaja, lukossa oleva syrjäytyjä, itsellinen sooloilija ja intoutunut ryhmätoimija) että ryhmätasolla (suorittava ryhmä, saamaton ryhmä, ristiriitainen ryhmä ja dynaaminen ryhmä).

Kolmannella, kehitys- ja sopeutumisprosessin tasolla löytyi kuusi neuvotteluaspektia tai -vaihetta eli neljä "situaationeuvottelua" (neuvottelut sitoutumisen asteesta, osallistumisen asteesta, menettelytavoista sekä esillä olemisen asteesta) ja kaksi "yhteisöneuvottelua" (neuvottelut hyväksynnän asteesta suhteessa toimijoihin sekä arvostuksen asteesta suhteessa varantoon).

Johtopäätökset kohdistuivat useampaan suuntaan: Oppijan näkökulman huomioon ottaminen on yhteistoiminnallisuuden onnistumisen edellytys. Oppimisen sosiaalinen ulottuvuus on voimavara, joka tulee ottaa myös soitonopetuksessa aiempaa ratkaisevasti enemmän huomioon. Kulttuurin muutokset koskien oppijan omaa valtuutusta oppimiseensa, musiikillisesti kokeneiden ja kokemattomien eli "hyvien" ja "huonojen" välistä juopaa sekä musiikinopetuksen toimintakulttuuria ovat mahdollisia. Sen vuoksi luokanopettajaopintojen musiikkikasvatukseen tulisi sisällyttää riittävästi erilaisia yhteistoiminnallisuutta edistäviä aineksia.

Asiasanat:musiikkikasvatus, yhteistoiminnallisuus, ryhmädynamiikka, sosialisaatio, narratiivisuus, haastattelumenetelmät, kriittinen realismi, totuudenkaltaisuus, validiteetti, reliabiliteetti