Kuntien hyvinvointipalvelujen hankinta - erityisesti kokonaistaloudellinen edullisuus

Abstract

Kunnilla on toimivalta vapaasti valita, miten hyvinvointioikeudet asukkaille toteutetaan. Kunta voi hoitaa sille säädetyt tehtävät itse tai yhteistoiminnassa muiden kuntien kanssa. Kunnalla on myös mahdollisuus hankkia palveluita yksityisiltä palvelun tuottajilta. Palvelujen hankkiminen oman organisaation ulkopuolelta on siis kunnan oma valinta. Kunnan hankkiessa palveluja ulkopuoliselta taholta on sen myös varmistettava ja valvottava, että sen hankkimat palvelut vastaavat sitä tasoa, jota edellytetään vastaavalta kunnalliselta toiminnalta.

Palveluhankinnoilla on nykyään merkittävä asema kunnissa. Painopiste julkisissa hankinnoissa on hankintalain säätämisen jälkeen (v. 1994) siirtynyt tavarahankinnoista enemmän palveluhankintojen suuntaan. Hankintatoiminta on viime vuosina lisääntynyt juuri sosiaali- ja terveydenhuollon alueella. palveluhankintojen kilpailuttaminen on monessa mielessä hyvin erilaista verrattuna tavarahankintojen kilpailuttamiseen. Palvelun laatuun liittyvien tekijöiden määrittäminen tarjouspyynnössä on usein vaikeampaa kuin tavarahankinnoissa. Laatutekijöiden huomioiminen on vaativaa erityisesti sellaisissa palveluissa, jotka edellyttävät henkilökohtaista työsuoritusta.

Hyvinvointipalveluiden voidaan myös sanoa olevan tällä hetkellä muutosten keskellä. Väestön ikääntyminen ja rahoituksen riittävyys luovat lisääntyviä paineita julkiselle sektorille lähitulevaisuudessa. Kuntien eläkevakuutus on antanut arvion, jonka mukaan noin puolet kuntien henkilöstöstä on jäämässä eläkkeelle vuoteen 2020 mennessä. Lisääntyviin palvelutarpeisiin on todennäköisesti vastattava aiempaa rajallisemmilla voimavaroilla. Uusien toimintamallien kehittämiseen on siis tulevaisuudessa paineita. Palveluhankintojen merkitys on mitä ilmeisimmin tulevaisuudessa entisestään kasvamassa sekä yhteistyö yksityisen ja julkisen sektorin välillä lisääntymässä.

Huomionarvoista on, että palveluja kilpailutettaessakin vastuu sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä sekä niiden laadusta ja saatavuudesta säilyy julkisella vallalla kaikissa tilanteissa. Sosiaali- ja terveysvaliokunta korostaa, ettei kilpailutus saa vaarantaa kuntalaisten oikeutta palveluihin esimerkiksi pitkien päätöksentekoprosessien tai tuottajavaihdosten takia. Kilpailutus ei saa myöskään johtaa tilanteeseen, jossa palvelun sisältö määräytyy markkinoilla toimivien palveluntarjoajien lähtökohdista. Kunnilla on edelleen velvollisuus huolehtia, että palvelu aina määritellään asiakaslähtöisesti sen sisältöisenä kuin lainsäädäntö ja asiakkaan palvelutarve edellyttävät.

Asiasanat:kunta, hyvinvointipalvelut, julkiset hankinnat