Onnistuneen palautumisen hyöty? Työstä palautumisen yhteydet itsearvioituun terveyteen, uneen ja työuupumukseen

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää työstä palautumisen yhteyksiä itsearvioituun terveyteen, uneen ja työuupumukseen kahdessa eri aTutkimuksen tarkoituksena oli selvittää työstä palautumisen yhteyksiä itsearvioituun terveyteen, uneen ja työuupumukseen kahdessa eri ajankohdassa vuoden aikavälillä. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytettiin ponnistelujen ja palautumisen mallia (Meijman & Mulder, 1998) sekä voimavarojen säilyttämisteoriaa (Hobfoll, 1989, 2001). Palautumista tarkasteltiin näihin teorioihin pohjautuvien palautumisen tarpeen ja palautumisen mekanismien käytön suhteen erilaisten ryhmien kautta. Lisäksi tarkasteltiin palautumisessa vuoden aikana tapahtuneita muutoksia ja näiden muutosten yhteyksiä edellä mainittuihin terveysmuuttujiin sekä selvitettiin palautumisen ja terveyden syy-seuraus -suhdetta.

Alkukyselyyn vastasi 527 henkilöä (vastausprosentti 50,6) ja seurantakyselyyn 274 henkilöä (vastausprosentti 63,8) viidestä organisaatiosta eri ammattialoilta. Palautumisen tarvetta ja palautumisen mekanismien käyttöä mitattiin kansainvälisillä mittareilla, joille on olemassa suomennokset. Työuupumusta (koostuu uupumusasteisesta väsymyksestä, kyynistyneisyydestä ja heikentyneestä ammatillisesta itsetunnosta) mitattiin Maslach Burnout Inventory -mittarin (MBI) suomenkielisellä versiolla. Itsearvioitu terveyttä, unen laatua ja unen määrää mitattiin yksittäisillä kysymyksillä.

Onnistuneen palautumisen ryhmää leimasivat vähäinen palautumisen tarve ja runsas palautumisen mekanismien käyttö, epäonnistunutta palautumista runsas palautumisen tarve ja vähäinen palautumisen mekanismien käyttö ja osittaista palautumista keskimääräinen palautumisen tarve ja palautumisen mekanismien käyttö. Sekä alku- että seurantakyselyssä epäonnistuneen palautumisen ryhmään kuuluvat arvioivat oman terveytensä heikoimmaksi, nukkuivat vähiten ja huonoiten sekä kärsivät eniten työuupumuksen oireista. Vuoden aikana 65 %:lla palautuminen oli pysynyt samana, 15 %:lla palautuminen oli heikentynyt ja 20 %:lla palautuminen oli parantunut. Niillä, joilla palautuminen oli pysynyt samana, ei ollut tapahtunut muutosta myöskään mitatuissa terveysmuuttujissa. Sen sijaan niillä, joilla palautuminen oli heikentynyt, myös itsearvioitu terveys, unen laatu sekä työuupumusoireet olivat menneet huonompaan suuntaan. Puolestaan niillä, joilla palautuminen oli parantunut, myös unen laatu oli parantunut ja uupumusasteinen väsymys vähentynyt. Palautumisen ja terveyden syy-seuraus -suhteeseen ei saatu selvyyttä.

Tulokset osoittavat kiistatta onnistuneen palautumisen hyödyn, sillä palautumisen onnistuessa terveys on parhaimmillaan. Lisäksi on merkittävää, että jo vuoden aikavälillä palautuminen voi parantua niin paljon, että parantuminen näkyy myös terveydessä. Toisaalta palautumisen heikentyminenkin vuoden aikavälillä on mahdollista ja tämä heikentyminen näkyy vielä laajemmin terveydessä. Työntekijän palautumisen aktiivisen edistämisen pitäisikin olla sekä työntekijän että työnantajan yhteinen päämäärä, jota kohti voisi pyrkiä esimerkiksi tietoisella palautumisen mekanismien käytöllä.

Asiasanat:onnistunut palautuminen, palautumisen tarve, palautumisen mekanismit, terveys