The complements of the verb confess in late modern English and modern English
ESALA, MARIA (2009)
2009
Englantilainen filologia - English Philology
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-06-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19967
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19967
Tiivistelmä
Tässä korpuspohjaisessa pro gradu -tutkielmassa tutkitaan verbin confess komplementaatiota 1700-luvun alusta 2000-luvulle saakka. Keskeinen käsite komplementaation tutkimuksessa on valinta, sillä jokainen verbi valitsee itselleen tiettyjä komplementteja toisten ollessa mahdottomia. Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää, minkälaisia komplementteja verbi confess valitsee.
Tutkielmassa lähdetään liikkeelle korpuksen määrittelystä ja siitä, mitä annettavaa korpuksilla on lingvistiselle tutkimukselle. Tämän jälkeen esitellään teoreettisia lähtökohtia komplementaation tutkimukselle. Tärkeimpiä näistä ovat valenssiteoria, Rohdenburgin Great Complement Shift -teoria sekä siihen liittyvät the complexity principle -periaate ja ekstraktiot. Myös kontrolliteoriaa referoidaan siltä osin kuin se on tutkimukselle olennaista. Aiempaa tutkimusta confess-verbistä tarjotaan kolmen eri sanakirjan avulla, jotka ovat Oxford English Dictionary, Collins Cobuild English Language Dictionary ja Oxford Advanced Learner's Dictionary. Edellä mainitut kolme teosta antavat tietoa sekä kyseessä olevan verbin merkityksistä että komplementeista. Tietoa confess-verbin valitsemista komplementeista antavat myös lukuisat kielioppikirjat, joita referoidaan sanakirjaosion jälkeen. Tutkimuksen empiirisen osan datan lähteinä toimii kaksi eri korpusta. Ensimmäinen, Corpus of Late Modern English Texts (laajennettu versio), sisältää dataa 1700-luvun alusta 1900-luvun alkupuolella ja toinen, the British National Corpus, puolestaan kattaa 1900-luvun loppupuolen.
Tutkimuksen empiirinen osa kertoo, että verbi confess saa lukuisia erilaisia komplementteja sekä vanhemmassa että nykypäivän englannin kielessä. That-lauseke on säilynyt selvästi yleisimpänä läpi tutkitun ajanjakson. Historiallisessa korpuksessa NP-lauseke on seurannut toisena ja kolmantena rakenteena on ollut parenthetical-fraasi. Näiden lisäksi confess on valinnut joukon muita, harvemmin esiintyviä komplementteja. Nykypäivän englannissa thatlauseke on edelleen yleisin komplementti, mutta muilta osin on tapahtunut muutoksia. Toiseksi yleisin komplementti on suora esitys ja kolmantena tulevat NP-lausekkeet. Sijat neljä ja viisi menevät prepositio to + NP-lauseke ja prepositio to + ing-muoto komplementeille, joita historiallisessa korpuksessa ei esiintynyt juuri lainkaan. Molemmista korpuksista löytyi myös useita ekstraktioita sekä complexity principle -periaatteita tukevia rakenteita, joiden merkitystä komplementaatiorakenteille pohditaan työssä. Verbin confess semanttinen analyysi osoitti, että lähes joka osiossa verbi esiintyi vain sen yleisimmässä merkityksessä ja muissa merkityksissä vain harvoin.
Asiasanat: confess, komplementaatio, korpus, korpuslingvistiikka, verbi
Tutkielmassa lähdetään liikkeelle korpuksen määrittelystä ja siitä, mitä annettavaa korpuksilla on lingvistiselle tutkimukselle. Tämän jälkeen esitellään teoreettisia lähtökohtia komplementaation tutkimukselle. Tärkeimpiä näistä ovat valenssiteoria, Rohdenburgin Great Complement Shift -teoria sekä siihen liittyvät the complexity principle -periaate ja ekstraktiot. Myös kontrolliteoriaa referoidaan siltä osin kuin se on tutkimukselle olennaista. Aiempaa tutkimusta confess-verbistä tarjotaan kolmen eri sanakirjan avulla, jotka ovat Oxford English Dictionary, Collins Cobuild English Language Dictionary ja Oxford Advanced Learner's Dictionary. Edellä mainitut kolme teosta antavat tietoa sekä kyseessä olevan verbin merkityksistä että komplementeista. Tietoa confess-verbin valitsemista komplementeista antavat myös lukuisat kielioppikirjat, joita referoidaan sanakirjaosion jälkeen. Tutkimuksen empiirisen osan datan lähteinä toimii kaksi eri korpusta. Ensimmäinen, Corpus of Late Modern English Texts (laajennettu versio), sisältää dataa 1700-luvun alusta 1900-luvun alkupuolella ja toinen, the British National Corpus, puolestaan kattaa 1900-luvun loppupuolen.
Tutkimuksen empiirinen osa kertoo, että verbi confess saa lukuisia erilaisia komplementteja sekä vanhemmassa että nykypäivän englannin kielessä. That-lauseke on säilynyt selvästi yleisimpänä läpi tutkitun ajanjakson. Historiallisessa korpuksessa NP-lauseke on seurannut toisena ja kolmantena rakenteena on ollut parenthetical-fraasi. Näiden lisäksi confess on valinnut joukon muita, harvemmin esiintyviä komplementteja. Nykypäivän englannissa thatlauseke on edelleen yleisin komplementti, mutta muilta osin on tapahtunut muutoksia. Toiseksi yleisin komplementti on suora esitys ja kolmantena tulevat NP-lausekkeet. Sijat neljä ja viisi menevät prepositio to + NP-lauseke ja prepositio to + ing-muoto komplementeille, joita historiallisessa korpuksessa ei esiintynyt juuri lainkaan. Molemmista korpuksista löytyi myös useita ekstraktioita sekä complexity principle -periaatteita tukevia rakenteita, joiden merkitystä komplementaatiorakenteille pohditaan työssä. Verbin confess semanttinen analyysi osoitti, että lähes joka osiossa verbi esiintyi vain sen yleisimmässä merkityksessä ja muissa merkityksissä vain harvoin.
Asiasanat: confess, komplementaatio, korpus, korpuslingvistiikka, verbi