Grammatik und Lernstrategien beim fremdsprachlichen Lernen
HUUHKA, EEVALIISA (2009)
HUUHKA, EEVALIISA
2009
Saksan kieli ja kulttuuri - German Language and Culture
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-06-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19970
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19970
Tiivistelmä
Vieraan kielen oppimisessa tärkeimpänä tavoitteena voidaan pitää oppijan kielellisen kompetenssin, kielikyvyn, kehittymistä. Oppiminen kuitenkin prosessi, johon vaikuttavat monenlaiset tekijät, kuten oppijan oppimistyyli, hänen käyttämänsä oppimisstrategiat ja aikaisemmat oppimiskokemukset. Tutkielmani käsittelee oppimisstrategioiden merkitystä ja roolia kielten opiskelussa ja työni tavoitteena on erityisesti kuvata oppimisstrategioiden käyttöä oppimisen apuna kieliopin oppimisessa.
Tutkielmani teoreettisessa osassa esittelen eri oppimisstrategioita kielenoppimisen näkökulmasta. Työssäni esittelen erilaisia oppimisstrategioita, jotka perustuvat Rebecca Oxfordin jaotteluun kielenoppimisessa käytettävistä strategioista. Oppimisstrategiat voivat olla erilaisia kognitiivisia strategioita tai muististrategioita, mutta myös strategioita, joiden avulla oppija voi kontrolloida esim. oppimiseen liittyviä emotionaalisia tekijöitä. Erilaisia oppimisstrategioita voidaan pitää oppijan tärkeinä työkaluina, jotka tukevat kielellisen kyvykkyyden kehittymistä ja niiden tavoitteena on auttaa oppijaa säätelemään oppimistaan ja saavuttamaan oppimistavoitteensa. Erityisesti strategioiden merkitys näkyy oppijan kyvyssä itsenäisesti ohjata omaa oppimistaan. Tutkielmani teoreettisessa osassa kuvaan myös oppimistyylejä ja esittelen muutamia oppijatyyppejä, sillä oppijan oppimistyyli vaikuttaa myös hänen strategiavalintoihinsa.
Kielioppisääntöjen oppiminen on aina kuulunut osana kielenoppimiseen, vaikkakin kieliopin asema kielen oppimisessa ja –opetuksessa on vaihdellut. Kielioppi kuuluu kuitenkin erottamattomana osana kielenoppimiseen ja kielellisen kompetenssin kehittymiseen. Tutkielmani teoreettisessa osassa käsittelen myös, miten eri tavoin kielioppi voidaan määritellä ja miten kieliopin asema on muuttunut kielen oppimisessa ja –opetuksessa viime vuosikymmeninä sekä kieliopillista kompetenssia. Kieliopillista kompetenssia esittelen Eurooppalaisen viitekehyksen näkökulmasta.
Ihmiset matkustelevat nykyisin paljon ulkomailla ja kohtaavat toisia kulttuureita, jolloin vieraiden kielten osaaminen on tarpeen. Monet aikuiset opiskelevatkin mm. työväenopistoissa kieliä ja siksi aikuisoppijoiden käsitykset kielenoppimisesta ja oppimisstrategioiden käyttämisestä on mielestäni mielenkiintoinen empiirisen analyysin aihe. Empiirisen analyysini tavoitteena on selvittää, millaisia käsityksiä Tampereen työväenopistossa saksaa opiskelevilla aikuisilla on oppimisstrategioista ja omasta strategioiden käytöstään kieliopin oppimisessa sekä kieliopin tärkeydestä vieraan kielen oppimisessa. Materiaalin fenomenografista analyysiäni varten keräsin kysymyslomakkeilla Tampereen työväenopistossa. Analyysini tarkoituksena on tulkita ja kuvata oppijoiden käsityksiä strategioiden käytöstään eikä selittää niitä, joten en asettanut analyysilleni mitään ennakko-oletuksia. Saamistani vastauksista selvisi, että oppijat käyttävät muististrategioita sekä kognitiivisia strategioita kieliopin oppimisen apuna, vaikka usein opettelevatkin sääntöjä myös ulkoa. Analyysimateriaalini sisälsi tosin vain yhdeksän oppijan vastaukset, eikä tuloksia voi pitää kuin tätä yhtä tiettyä oppijaryhmää koskevina.
Asiasanat:Oppimisstrategiat, kielioppi, kielellinen kompetenssi, oppimistyylit, aikuisoppijat
Tutkielmani teoreettisessa osassa esittelen eri oppimisstrategioita kielenoppimisen näkökulmasta. Työssäni esittelen erilaisia oppimisstrategioita, jotka perustuvat Rebecca Oxfordin jaotteluun kielenoppimisessa käytettävistä strategioista. Oppimisstrategiat voivat olla erilaisia kognitiivisia strategioita tai muististrategioita, mutta myös strategioita, joiden avulla oppija voi kontrolloida esim. oppimiseen liittyviä emotionaalisia tekijöitä. Erilaisia oppimisstrategioita voidaan pitää oppijan tärkeinä työkaluina, jotka tukevat kielellisen kyvykkyyden kehittymistä ja niiden tavoitteena on auttaa oppijaa säätelemään oppimistaan ja saavuttamaan oppimistavoitteensa. Erityisesti strategioiden merkitys näkyy oppijan kyvyssä itsenäisesti ohjata omaa oppimistaan. Tutkielmani teoreettisessa osassa kuvaan myös oppimistyylejä ja esittelen muutamia oppijatyyppejä, sillä oppijan oppimistyyli vaikuttaa myös hänen strategiavalintoihinsa.
Kielioppisääntöjen oppiminen on aina kuulunut osana kielenoppimiseen, vaikkakin kieliopin asema kielen oppimisessa ja –opetuksessa on vaihdellut. Kielioppi kuuluu kuitenkin erottamattomana osana kielenoppimiseen ja kielellisen kompetenssin kehittymiseen. Tutkielmani teoreettisessa osassa käsittelen myös, miten eri tavoin kielioppi voidaan määritellä ja miten kieliopin asema on muuttunut kielen oppimisessa ja –opetuksessa viime vuosikymmeninä sekä kieliopillista kompetenssia. Kieliopillista kompetenssia esittelen Eurooppalaisen viitekehyksen näkökulmasta.
Ihmiset matkustelevat nykyisin paljon ulkomailla ja kohtaavat toisia kulttuureita, jolloin vieraiden kielten osaaminen on tarpeen. Monet aikuiset opiskelevatkin mm. työväenopistoissa kieliä ja siksi aikuisoppijoiden käsitykset kielenoppimisesta ja oppimisstrategioiden käyttämisestä on mielestäni mielenkiintoinen empiirisen analyysin aihe. Empiirisen analyysini tavoitteena on selvittää, millaisia käsityksiä Tampereen työväenopistossa saksaa opiskelevilla aikuisilla on oppimisstrategioista ja omasta strategioiden käytöstään kieliopin oppimisessa sekä kieliopin tärkeydestä vieraan kielen oppimisessa. Materiaalin fenomenografista analyysiäni varten keräsin kysymyslomakkeilla Tampereen työväenopistossa. Analyysini tarkoituksena on tulkita ja kuvata oppijoiden käsityksiä strategioiden käytöstään eikä selittää niitä, joten en asettanut analyysilleni mitään ennakko-oletuksia. Saamistani vastauksista selvisi, että oppijat käyttävät muististrategioita sekä kognitiivisia strategioita kieliopin oppimisen apuna, vaikka usein opettelevatkin sääntöjä myös ulkoa. Analyysimateriaalini sisälsi tosin vain yhdeksän oppijan vastaukset, eikä tuloksia voi pitää kuin tätä yhtä tiettyä oppijaryhmää koskevina.
Asiasanat:Oppimisstrategiat, kielioppi, kielellinen kompetenssi, oppimistyylit, aikuisoppijat