Le statut du français en Afrique. La politique linguistique au Mali et au Sénégal.

Abstract

Tutkin pro gradu- tutkielmassani Malin ja Senegalin kielipolitiikkaa ja ranskan kielen asemaa näissä maissa. Kielten runsas lukumäärä (noin 50 Malissa ja 36 Senegalissa) aiheuttaa tiettyjä ongelmia kielipolitiikasta päätettäessä. Ranska on kummassakin maassa ainoa virallinen kieli, kansalliskieliä on kymmenisen kappaletta, ja näiden lisäksi on vielä useita kodifioimattomia kieliä. Tutkielmassa pyrin selvittämään kielten aseman ja niille annetut tehtävät, sekä analysoimaan mihin suuntaan kielellinen kehitys on menossa. Onko ranskan vai afrikkalaisten kielten asema vahvistumassa tulevaisuudessa?

Lähdeaineistona on käytetty perustuslaillisia säädöksiä kieliin liittyen, sekä myös aiheesta jo tehtyjä tutkimuksia. Perusteoria käsittelee kielipolitiikkaa, erityisesti kriittistä kielipolitiikkaa, joka auttaa selventämään mikä on kielipolitiikka ja miten se vaikuttaa yhteiskuntaan. Käytän myös hyväkseni sosiolingvistiikan teorioita määritellessäni, mikä kieli on ja mikä on sen suhde muihin kieliin ja puhujan identiteettiin.

Kolonisaatio on vaikuttanut lähtemättömästi Malin ja Senegalin kielipolitiikkaan, ja maiden itsenäistyessä vuonna 1960 Ranskan kielipolitiikka otettiin käyttöön itsenäisissä valtioissa. Tähän on monia syitä, muun muassa se, että afrikkalaisilla kielillä ei ollut tässä vaiheessa kirjoitettua muotoa tai kielioppia. Yhteiskunnalliset rakenteet olivat muutenkin heikot, joten isäntämaa Ranskan perintöä oli helppo jatkaa. Paikalliset kielet on kuitenkin huomioitu jo 1970-luvulta lähtien ja uusia kieliä kodifioidaan kansalliskieliksi koko ajan. Ongelmaksi onkin muodostunut kansalliskielten tehtävä. Tällä hetkellä joillain kielillä järjestetään opetusta parina ensimmäisenä kouluvuotena, mutta muuten kielillä ei ole kunnollista asemaa, vaan virallinen kieli hallitsee julkisen palvelun piirissä. Näin ollen ranskan kielen hallinta on välttämätöntä, mikäli haluaa opiskella yliopistossa tai astua valtion virkaan. Tämä aiheuttaa myös epäoikeudenmukaisuutta ja tilanteita, joissa osapuolet eivät välttämättä ymmärrä toisiaan.

Kaikkien kielten käyttöönotto on kuitenkin mahdotonta jo järjestelmän kalleuden ja organisoinnin vuoksi. Jos taas valitaan yksi kieli muiden afrikkalaisten kielten joukosta, tämä saattaisi myös aiheuttaa vastarintaa ja kasvattaa kuilua eri kielten puhujaryhmien välillä. Tällä hetkellä kaikilla afrikkalaisilla kielillä on sama mahdollisuus saavuttaa kansalliskielen asema, joten ne ovat tasavertaisessa asemassa keskenään. Mitä useampia kansalliskieliä maassa on, sitä vaikeampaa on tosin antaa niille lisää valtaa. Ranskan kieltä pidetään toisaalta neutraalina, ulkopuolisena kielenä, kun taas toisaalta se nähdään eliitin valtakielenä. Monikielisyys aiheuttaa monia ongelmia, joita tässä tutkielmassa lähemmin tarkastellaan. Tarkoitus ei ole kuitenkaan antaa tyhjentävää vastausta kielipoliittisiin kysymyksiin, vaan analysoida eri vaihtoehtoja.

Asiasanat:kielipolitiikka, sosiolingvistiikka, Senegal, Mali, Afrikka, kolonialismi