Hektisen työympäristön haasteet työhyvinvoinnille. Tapaustutkimus sosiaali- ja terveysalan opettajien työssäjaksamisesta
KÄRÄJÄOJA, SINIKKA (2009)
2009
Psykologia - Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-06-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19964
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19964
Tiivistelmä
SIVUAINELAUDATUR
Sivuaineen tutkielman tarkoituksena oli selvittää erään sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksen nuorisokoulutuksessa toimivien opettajien työssäjaksamista vaikeuttavia tekijöitä ja löytää keinoja jaksamisen edistämiseksi.
Koulutusyksikössä toteutettiin kyselytutkimus kesäkuussa 2008. Tutkimuksen taustamateriaalina käytettiin työssäjaksamista ja työuupumusta käsittelevää kirjallisuutta ja teorioita, muun muassa Pekka Järvisen Toimivan työyhteisö pilarit -mallia. Kysymyslomake sisälsi kaikkiaan 70 kysymystä, joista kolmeen pyydettiin avointa vastausta. Yksikön 32 opettajasta 26 vastasi kyselyyn, joten tutkimuksen vastausprosentiksi muodostui 81,3.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että toimipisteen opettajat kärsivät stressin kokemuksista parin vuoden takaiseen valtakunnalliseen tasoon verrattuna huomattavasti enemmän kuin muu
koulutusalalla toimiva henkilöstö keskimäärin. Melko tai erittäin paljon stressiä kokevien määrä oli valtakunnan tasolla 13 % vuonna 2006, kun koulutusyksikössä toteutetussa tutkimuksessa melko tai erittäin paljon stressiä kertoi kokevansa 40 % vastaajista.
Työssäjaksamista vaikeuttavina tekijöinä vastaajat kokivat ylivoimaisesti useimmiten tiedottamiseen ja organisaatiomuutoksiin liittyvät asiat, sillä lähes 90 % vastaajista ei ollut tyytyväisiä toteutettuihin muutoksiin tai työyhteisön tiedonkulkuun. Jaksamista heikensivät myös tiivis työtahti, töiden epätasainen jakautuminen, esimiestuen puute ja suuret opetusryhmät. Työyhteisöstä oli tunnistettavissa useita työuupumukselle altistavia pirteitä kuten ylikuormitus, vähäiset vaikutusmahdollisuudet, riittämätön palkitseminen ja epäreilu kohtelu.
Työssäjaksamista edisti erityisesti työtoverien väliset suhteet ja heiltä saatava tuki sekä työn itsenäisyys ja mielekkyys. Lisäksi jaksamista edistivät vaikutusmahdollisuudet, ammatillinen kehittyminen ja koulutus sekä opiskelijat. Työssäjaksamista edistävistä toimenpiteistä arveltiin olevan eniten hyötyä esimiehiltä saatavan tuen ja tiedottamisen lisäämisellä, sillä 95 %:n mielestä ne edistäisivät jaksamista ainakin jonkin verran. Lisäksi esimies-alaiskeskustelujen lisäämisen, töiden uudelleen järjestelyjen, lisäkoulutuksen ja nykyistä pienempien oppilasryhmien arveltiin edistävän jaksamista.
Erityisesti koulutusyksikön opettajien stressitaso on hyvin korkea. Uupumuksen ehkäisemiseksi työnantajan olisikin ryhdyttävä tiiviiseen yhteistyöhön työterveydenhuollon kanssa tilanteen parantamiseksi. Lisäksi tyytymättömyys organisaation toimintatapoihin ja viestintään vaatii organisaatiotason strategiatyötä ja mahdollisesti ulkopuolisen arvioijan työpanosta selkeiden toimintatapojen luomiseksi ja työntekijöiden hyvinvoinnin parantamiseksi.
Sivuaineen tutkielman tarkoituksena oli selvittää erään sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksen nuorisokoulutuksessa toimivien opettajien työssäjaksamista vaikeuttavia tekijöitä ja löytää keinoja jaksamisen edistämiseksi.
Koulutusyksikössä toteutettiin kyselytutkimus kesäkuussa 2008. Tutkimuksen taustamateriaalina käytettiin työssäjaksamista ja työuupumusta käsittelevää kirjallisuutta ja teorioita, muun muassa Pekka Järvisen Toimivan työyhteisö pilarit -mallia. Kysymyslomake sisälsi kaikkiaan 70 kysymystä, joista kolmeen pyydettiin avointa vastausta. Yksikön 32 opettajasta 26 vastasi kyselyyn, joten tutkimuksen vastausprosentiksi muodostui 81,3.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että toimipisteen opettajat kärsivät stressin kokemuksista parin vuoden takaiseen valtakunnalliseen tasoon verrattuna huomattavasti enemmän kuin muu
koulutusalalla toimiva henkilöstö keskimäärin. Melko tai erittäin paljon stressiä kokevien määrä oli valtakunnan tasolla 13 % vuonna 2006, kun koulutusyksikössä toteutetussa tutkimuksessa melko tai erittäin paljon stressiä kertoi kokevansa 40 % vastaajista.
Työssäjaksamista vaikeuttavina tekijöinä vastaajat kokivat ylivoimaisesti useimmiten tiedottamiseen ja organisaatiomuutoksiin liittyvät asiat, sillä lähes 90 % vastaajista ei ollut tyytyväisiä toteutettuihin muutoksiin tai työyhteisön tiedonkulkuun. Jaksamista heikensivät myös tiivis työtahti, töiden epätasainen jakautuminen, esimiestuen puute ja suuret opetusryhmät. Työyhteisöstä oli tunnistettavissa useita työuupumukselle altistavia pirteitä kuten ylikuormitus, vähäiset vaikutusmahdollisuudet, riittämätön palkitseminen ja epäreilu kohtelu.
Työssäjaksamista edisti erityisesti työtoverien väliset suhteet ja heiltä saatava tuki sekä työn itsenäisyys ja mielekkyys. Lisäksi jaksamista edistivät vaikutusmahdollisuudet, ammatillinen kehittyminen ja koulutus sekä opiskelijat. Työssäjaksamista edistävistä toimenpiteistä arveltiin olevan eniten hyötyä esimiehiltä saatavan tuen ja tiedottamisen lisäämisellä, sillä 95 %:n mielestä ne edistäisivät jaksamista ainakin jonkin verran. Lisäksi esimies-alaiskeskustelujen lisäämisen, töiden uudelleen järjestelyjen, lisäkoulutuksen ja nykyistä pienempien oppilasryhmien arveltiin edistävän jaksamista.
Erityisesti koulutusyksikön opettajien stressitaso on hyvin korkea. Uupumuksen ehkäisemiseksi työnantajan olisikin ryhdyttävä tiiviiseen yhteistyöhön työterveydenhuollon kanssa tilanteen parantamiseksi. Lisäksi tyytymättömyys organisaation toimintatapoihin ja viestintään vaatii organisaatiotason strategiatyötä ja mahdollisesti ulkopuolisen arvioijan työpanosta selkeiden toimintatapojen luomiseksi ja työntekijöiden hyvinvoinnin parantamiseksi.