Lapsen henkilökohtaisen varhaiskasvatussuunnitelman suunnitteluprosessit. Kuvaus eräästä kaupungista

Abstract

Valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden ilmestymisen myötä on varhaiskasvatussuunnitelmia tehty aktiivisesti eri tasoilla (kunnat, yksiköt, lapset). Tämä on ollut uusi suunnittelun ulottuvuus, jota on tutkittu varsin vähän. Aiemmin suunnittelu on kohdistunut toiminnan ja erityisesti yksittäisten hetkien suunnitteluun. Nyt kasvatushenkilöstön tulisi suunnitella lasten henkilökohtaisia varhaiskasvatussuunnitelmia ja hyödyntää niitä toiminnan suunnittelussa. Prosessiin tulisi ottaa mukaan myös vanhemmat ja mahdollisuuksien mukaan myös lapset, kasvatuskumppanuusajattelun mukaisesti. Tämä tutkimus kohdistui erään keskisuuren kaupungin päiväkotien tiimeihin. Tutkimuksella haluttiin selvittää lapsen henkilökohtaisen varhaiskasvatussuunnitelman suunnittelukäytäntöjä ja sitä, millaiset tekijät vaikuttavat lapsen varhaiskasvatussuunnitelman laadintaan. Lisäksi selvitettiin, miten kumppanuus ja osallisuus toteutuvat lapsen varhaiskasvatussuunnitelman suunnittelussa ja millaisena työntekijät näkevät lapsen varhaiskasvatussuunnitelman pedagogisen merkityksen? Aineisto kerättiin huhtikuussa 2007 kyselylomakkeella, jossa oli sekä strukturoituja että avoimia kysymyksiä. Kysely lähetettiin 72 tiimille, joista 57 vastasi eli vastausprosentti oli 79,2 %. Aineistoa ei varsinaisesti analysoitu kvantitatiivisin keinoin, sillä tutkimus oli luonteeltaan kuvailevaa, joten sen analysoinnissa on käytetty frekvenssejä. Avoimet kysymykset analysoitiin sisällönanalyysin avulla.

Tulosten mukaan tiimit suunnittelivat lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa ensin lasta havainnoiden ja sitten yhdessä keskustellen. Toinen tapa oli, että varhaiskasvatussuunnitelmakeskustelun pitäjä havainnoi ja saattoi kysyä vahvistusta muilta. Kolmas tapa oli, että keskustelun pitäjä suunnitteli ensin itsekseen ja sitten keskusteltiin yhdessä. Suunnittelun tukena käytettiin erilaisia dokumentteja ja havainnointia. Lasten varhaiskasvatussuunnitelmista osa siis pohjautui kapeampaan ja osa laajempaan näkemykseen lapsesta. Vastaajien mukaan koko työtiimi oli osallinen varhaiskasvatussuunnitelmaprosessissa, vaikka suunnittelu saattoi olla vain yhden ihmisen vastuulla. Kasvatuskumppanuus tuntui toteutuvan hyvin, sillä vanhemmat nähtiin aktiivisina osallistujina prosessissa. Lapsella puolestaan oli varhaiskasvatussuunnitelmaprosessissa statistin osa. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmalla nähtiin olevan paljon vaikutusta käytännön työhön. Sen koettiin olevan mm. toiminnan, suunnittelun, kasvatuksen ja lapsen kehityksen tukena. Varhaiskasvatussuunnitelmia myös päivitettiin tutkimuskaupungissa aika aktiivisesti. Avointen ja monivalintakysymysten vastauksissa liittyen varhaiskasvatussuunnitelman pedagogiseen merkitykseen oli kuitenkin ristiriitaisuutta, jolloin jäi hieman epäselväksi, vastattiinko todella niin kuin tehdään, vai niin kuin tiedetään, että tulisi tehdä.

Asiasanat:varhaiskasvatussuunnitelma, suunnittelu, kasvatuskumppanuus, osallisuus, pedagoginen merkitys