The Complements of the Verb hesitate from the 18th Century to the Present Day
SALONEN, TAINA (2009)
2009
Englantilainen filologia - English Philology
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-05-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19942
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19942
Tiivistelmä
SIVUAINELAUDATUR
Tämä korpuspohjainen sivuainetutkielma käsittelee verbin hesitate komplementaatiota 1700-luvulta nykypäivään. Tutkimuksen tarkoituksena on korpusmateriaalin avulla selvittää, mitä komplementtivariantteja verbin hesitate kanssa käytetään ja onko siinä tapahtunut muutoksia viimeisten vuosisatojen aikana.
Tutkimuksessa käytetään kahta korpusta. Historiallinen materiaali on kerätty 1710-1920 välistä ajanjaksoa edustavan korpuksen The Corpus of Late Modern English Texts laajennetusta versiosta (CLMETEV). Korpus koostuu kolmesta eri osasta ja tätä tutkimusta varten käytettiin sen kahta ensimmäistä osaa. Nykypäivän englantia varten materiaali on kerätty British National Corpus korpuksesta (BNC). Molemmat korpukset koostuvat brittienglannista.
Tutkielman teoriaosassa esitellään aluksi lyhyesti korpuslingvistiikan perusperiaatteita, sekä tutkimuksessa käytettävät korpukset. Tämän jälkeen käsitellään verbin komplementaatiota yleisesti, jonka yhteydessä selvitetään tutkimuksen kannalta tärkeä ero komplementtien ja adjunktien välillä. Ennen analyysiosaa paneudutaan vielä siihen, kuinka verbiä hesitate on kuvattu alan kirjallisuudessa.
Eri sanakirjojen ja kielioppien mukaan verbiä hesitate voi seurata useita eri komplementtityyppejä, kuten to-infinitiivi, prepositiolauseke tai wh-lause. Näistä komplementtityypeistä to-infinitiivi vaikutti alan kirjallisuuden perusteella olevan yleisin. Tämä oletus piti paikkansa myös tutkitussa korpusaineistossa. CLMETEV korpuksen ensimmäisessä osassa 32% verbin hesitate komplementeista oli to-infinitiivejä. Edellä mainitun korpuksen toisessa osassa vastaava luku oli 56% ja nykykieltä edustavassa BNC korpuksessa jopa 82%. To-infinitiivien osuus näyttää siis selkeästi kasvaneen viime vuosisatojen aikana. Sen sijaan prepositiolausekkeiden osuus BNC korpuksessa (18%) oli selkeästi pienempi kuin CLMETEVkorpuksessa (yli 30%) ja wh-lauseita, jotka CLMETEV-korpuksessa olivat suhteellisen yleisiä (27% ensimmäisessä osassa ja 10% toisessa osassa), ei BNC aineistossa esiintynyt lainkaan.
Asiasanat: korpuslingvistiikka, korpus, komplementaatio, verbi, hesitate
Tämä korpuspohjainen sivuainetutkielma käsittelee verbin hesitate komplementaatiota 1700-luvulta nykypäivään. Tutkimuksen tarkoituksena on korpusmateriaalin avulla selvittää, mitä komplementtivariantteja verbin hesitate kanssa käytetään ja onko siinä tapahtunut muutoksia viimeisten vuosisatojen aikana.
Tutkimuksessa käytetään kahta korpusta. Historiallinen materiaali on kerätty 1710-1920 välistä ajanjaksoa edustavan korpuksen The Corpus of Late Modern English Texts laajennetusta versiosta (CLMETEV). Korpus koostuu kolmesta eri osasta ja tätä tutkimusta varten käytettiin sen kahta ensimmäistä osaa. Nykypäivän englantia varten materiaali on kerätty British National Corpus korpuksesta (BNC). Molemmat korpukset koostuvat brittienglannista.
Tutkielman teoriaosassa esitellään aluksi lyhyesti korpuslingvistiikan perusperiaatteita, sekä tutkimuksessa käytettävät korpukset. Tämän jälkeen käsitellään verbin komplementaatiota yleisesti, jonka yhteydessä selvitetään tutkimuksen kannalta tärkeä ero komplementtien ja adjunktien välillä. Ennen analyysiosaa paneudutaan vielä siihen, kuinka verbiä hesitate on kuvattu alan kirjallisuudessa.
Eri sanakirjojen ja kielioppien mukaan verbiä hesitate voi seurata useita eri komplementtityyppejä, kuten to-infinitiivi, prepositiolauseke tai wh-lause. Näistä komplementtityypeistä to-infinitiivi vaikutti alan kirjallisuuden perusteella olevan yleisin. Tämä oletus piti paikkansa myös tutkitussa korpusaineistossa. CLMETEV korpuksen ensimmäisessä osassa 32% verbin hesitate komplementeista oli to-infinitiivejä. Edellä mainitun korpuksen toisessa osassa vastaava luku oli 56% ja nykykieltä edustavassa BNC korpuksessa jopa 82%. To-infinitiivien osuus näyttää siis selkeästi kasvaneen viime vuosisatojen aikana. Sen sijaan prepositiolausekkeiden osuus BNC korpuksessa (18%) oli selkeästi pienempi kuin CLMETEVkorpuksessa (yli 30%) ja wh-lauseita, jotka CLMETEV-korpuksessa olivat suhteellisen yleisiä (27% ensimmäisessä osassa ja 10% toisessa osassa), ei BNC aineistossa esiintynyt lainkaan.
Asiasanat: korpuslingvistiikka, korpus, komplementaatio, verbi, hesitate