Verbal Diversion: Modernist Modes of Making Meaning in Dylan Thomas's Under Milk Wood
PÄIVÄRINTA, ANNE (2009)
2009
Englantilainen filologia - English Philology
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-04-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19941
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19941
Tiivistelmä
SIVUAINELAUDATUR
Tutkielma tarkastelee Dylan Thomasin kuunnelmaa Under Milk Wood (1954) konstruktiiviselta kannalta: työn tarkoituksena on osoittaa, että teksti yhdistyy rakentumisperiaatteiltaan modernistiseen traditioon. Keskeisin modernistinen piirre on kielen etualaistuminen niin, että poeettisuus on mahdotonta tulkinnassa sivuuttaa, vaikka kuunnelmaa ei voikaan lukea lyriikan genreen. Tähän etualaistumiseen linkittyvät olennaisella tavalla tekstin temporaalinen kehys sekä varsin kokeileva, realismin konventioilla ja luonnollisuudella leikittelevä (kertova) rakenne. Keskeinen tulkintaa ohjaava seikka on näin tekstin selkeä itserefleksiivisyys: kuunnelman kertojanäänet manipuloivat tapahtumien kulkua samalla kun eksplisiittisesti ohjaavat lukijaa/kuulijaa.
Lähtökohtana tarkastelulle toimii siis modernistisen kirjallisuuden itserefleksiivisyyden ja konventioiden kommentoimisen ajatus. Tekstin rakentumisperiaatteita lähestytään kirjallisuudellisuuden kautta: venäläisten formalistien kirjallisuusteoriassa keskeistä on juuri konventioiden ja etualaistuneiden piirteiden tai keinojen rooli tekstintulkinnassa. Samoin formalistien merkittävin työ ajoittuu yksiin modernistisen kirjallisuuden keskeisimmän ajanjakson kanssa.
Tekstin korostuneen tekstuaalisuuden tarkastelussa hyödynnetään kognitiivisen jatketun metaforan kautta avautuvaa tekstimaailman käsitettä. Kuunnelman kertojanäänet kuljettavat tekstiä eteenpäin erittäin poeettisin äänenpainoin ja siten ohjaavat käsitykseen, että tekstin maailmassa tapahtuva on alisteista tällaiselle hyvin tietoiselle, kirjalliselle järjestämiselle. Kertojat rakentavatkin erittäin epäkonventionaalisia ja todellisen rajoja koettelevia tilanteita tekstin maailmaan, jolloin lukijan on tulkittava ne luonnollistamisen sijaan metaforisesti. Erityisen keskeinen yksittäinen metaforinen kehys on unen tarjoamat (tajunnan) esittämisen mahdollisuudet, ja tulkinnaksi hahmottuukin irrationaalis-humorististen sanaleikkien takaa eräänlainen modernin ihmisen ja maailmankuvan kyyninen ruotiminen. Tekstissä esiintyy lisäksi jatkuvasti konventionaalisia vastapareja sekä päällekkäisyyttä ja kahtalaisuutta, joilla alleviivataan nimenomaan tulkinnan merkitystä.
Näkemisen ja kuulemisen tematisoinnit ovat myös olennainen osa tekstin rakentumista, ja tekstin äänelle ja kuuloaistille rakentuvaa luonnetta ei voi täysin sivuuttaa tulkinnassa. Kuitenkin kun tutkielman keskeinen tavoite on tutkia Thomasin kuunnelman tekstuaalisuutta, lähteenä on ainoastaan itse teksti.
Avainsanat: modernismi, kirjallisuudellisuus, etualaistuminen, poeettisuus, konventio, kognitiivinen metafora, tekstimaailma
Tutkielma tarkastelee Dylan Thomasin kuunnelmaa Under Milk Wood (1954) konstruktiiviselta kannalta: työn tarkoituksena on osoittaa, että teksti yhdistyy rakentumisperiaatteiltaan modernistiseen traditioon. Keskeisin modernistinen piirre on kielen etualaistuminen niin, että poeettisuus on mahdotonta tulkinnassa sivuuttaa, vaikka kuunnelmaa ei voikaan lukea lyriikan genreen. Tähän etualaistumiseen linkittyvät olennaisella tavalla tekstin temporaalinen kehys sekä varsin kokeileva, realismin konventioilla ja luonnollisuudella leikittelevä (kertova) rakenne. Keskeinen tulkintaa ohjaava seikka on näin tekstin selkeä itserefleksiivisyys: kuunnelman kertojanäänet manipuloivat tapahtumien kulkua samalla kun eksplisiittisesti ohjaavat lukijaa/kuulijaa.
Lähtökohtana tarkastelulle toimii siis modernistisen kirjallisuuden itserefleksiivisyyden ja konventioiden kommentoimisen ajatus. Tekstin rakentumisperiaatteita lähestytään kirjallisuudellisuuden kautta: venäläisten formalistien kirjallisuusteoriassa keskeistä on juuri konventioiden ja etualaistuneiden piirteiden tai keinojen rooli tekstintulkinnassa. Samoin formalistien merkittävin työ ajoittuu yksiin modernistisen kirjallisuuden keskeisimmän ajanjakson kanssa.
Tekstin korostuneen tekstuaalisuuden tarkastelussa hyödynnetään kognitiivisen jatketun metaforan kautta avautuvaa tekstimaailman käsitettä. Kuunnelman kertojanäänet kuljettavat tekstiä eteenpäin erittäin poeettisin äänenpainoin ja siten ohjaavat käsitykseen, että tekstin maailmassa tapahtuva on alisteista tällaiselle hyvin tietoiselle, kirjalliselle järjestämiselle. Kertojat rakentavatkin erittäin epäkonventionaalisia ja todellisen rajoja koettelevia tilanteita tekstin maailmaan, jolloin lukijan on tulkittava ne luonnollistamisen sijaan metaforisesti. Erityisen keskeinen yksittäinen metaforinen kehys on unen tarjoamat (tajunnan) esittämisen mahdollisuudet, ja tulkinnaksi hahmottuukin irrationaalis-humorististen sanaleikkien takaa eräänlainen modernin ihmisen ja maailmankuvan kyyninen ruotiminen. Tekstissä esiintyy lisäksi jatkuvasti konventionaalisia vastapareja sekä päällekkäisyyttä ja kahtalaisuutta, joilla alleviivataan nimenomaan tulkinnan merkitystä.
Näkemisen ja kuulemisen tematisoinnit ovat myös olennainen osa tekstin rakentumista, ja tekstin äänelle ja kuuloaistille rakentuvaa luonnetta ei voi täysin sivuuttaa tulkinnassa. Kuitenkin kun tutkielman keskeinen tavoite on tutkia Thomasin kuunnelman tekstuaalisuutta, lähteenä on ainoastaan itse teksti.
Avainsanat: modernismi, kirjallisuudellisuus, etualaistuminen, poeettisuus, konventio, kognitiivinen metafora, tekstimaailma