Yhteiskunnan ja kääntäjän lapsikäsityksen vaikutus Erich Kästnerin teoksen Emil und die Detektive suomennoksissa ja unkarinnoksissa
KARAFFA, SZILVIA (2009)
2009
Käännöstiede (saksa) - Translation Studies (German)
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-06-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19934
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19934
Tiivistelmä
Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, kuinka yhteiskunnan ja yksittäisen kääntäjän lapsikäsitys voi näkyä lapsille suunnatuissa käännöksissä. Tutkimuksen taustaoletuksena oli, että eri aikoina syntyneet käännökset eroavat sekä sisällöllisesti että muodollisesti niin alkutekstistä kuin toisistaankin ja että muutosten taustalla piilee osittain yhteiskunnan ja/tai kääntäjän lapsikäsitys. Lapsikäsitys on yhteiskunnan ja yhteiskunnan jäsenenä yksilön käsitys siitä, mitä kulloinkin pidetään lapsille sopivana ja mitä ei.
Tutkimusaineiston muodostivat Erich Kästnerin lasten- ja nuortenromaani Emil und die Detektive sekä sen suomennokset (Pojat salapoliiseina 1931 ja 1956) ja unkarinnokset (Gyurka és a detektívek 1932 ja Emil és a detektívek 1957). Näistä teoksista etsittiin sellaisia kohtia, jotka poikkeavat alkuperäisteoksesta joko ideologisesti - kasvatuksellisesti tai kulttuurisesti - tai kielellisesti. Kielellisellä tasolla tarkasteltiin käännöksiin lisättyä ainesta. Tutkimusmenetelmänä oli vertailututkimus.
Teoriataustaa tutkimukselle loivat André Lefeveren (1992) manipulaatioteoria sekä Katharina Reissin ja Hans Vermeerin (1984) skoposteoria. Manipulaatioteorian mukaan kaikki kääntäminen on aina lähdetekstin uudelleenkirjoittamista. Lähdetekstin uudelleenkirjoittaminen taas on tekstin manipulaatiota eli muokkaamista. Skoposteoria on käännösteoria, jonka mukaan kääntämisessä ratkaisevaa on käännöksen skopos eli käyttötarkoitus.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että käännöksissä on sellaisia kasvatukseen ja kulttuuriin liittyviä muutoksia, joiden taustalla on mitä todennäköisimmin yhteiskunnan ja/tai yksittäisen kääntäjän lapsikäsitys. Käännöksiä on manipuloitu myös kielellisesti erilaisten lisäysten avulla, mutta kielellisten muutosten syitä ja yhteyttä lapsikäsitykseen on mahdollista ainoastaan arvailla.
Asiasanat:lastenkirjallisuus, lapsille kääntäminen, lapsikäsitys, manipulaatio
Tutkimusaineiston muodostivat Erich Kästnerin lasten- ja nuortenromaani Emil und die Detektive sekä sen suomennokset (Pojat salapoliiseina 1931 ja 1956) ja unkarinnokset (Gyurka és a detektívek 1932 ja Emil és a detektívek 1957). Näistä teoksista etsittiin sellaisia kohtia, jotka poikkeavat alkuperäisteoksesta joko ideologisesti - kasvatuksellisesti tai kulttuurisesti - tai kielellisesti. Kielellisellä tasolla tarkasteltiin käännöksiin lisättyä ainesta. Tutkimusmenetelmänä oli vertailututkimus.
Teoriataustaa tutkimukselle loivat André Lefeveren (1992) manipulaatioteoria sekä Katharina Reissin ja Hans Vermeerin (1984) skoposteoria. Manipulaatioteorian mukaan kaikki kääntäminen on aina lähdetekstin uudelleenkirjoittamista. Lähdetekstin uudelleenkirjoittaminen taas on tekstin manipulaatiota eli muokkaamista. Skoposteoria on käännösteoria, jonka mukaan kääntämisessä ratkaisevaa on käännöksen skopos eli käyttötarkoitus.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että käännöksissä on sellaisia kasvatukseen ja kulttuuriin liittyviä muutoksia, joiden taustalla on mitä todennäköisimmin yhteiskunnan ja/tai yksittäisen kääntäjän lapsikäsitys. Käännöksiä on manipuloitu myös kielellisesti erilaisten lisäysten avulla, mutta kielellisten muutosten syitä ja yhteyttä lapsikäsitykseen on mahdollista ainoastaan arvailla.
Asiasanat:lastenkirjallisuus, lapsille kääntäminen, lapsikäsitys, manipulaatio