Pienten kaupunkien ammattikorkeakoulut alueellisina vetovoimatekijöinä. Tapauksina Kokkolan ja Mikkelin toimipisteet.
KARHE, LEENA (2009)
2009
Aluetiede - Regional Studies
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-06-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19926
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19926
Tiivistelmä
Viime vuosien aikana alueet ja niiden kehittäminen ovat kohdanneet uudenlaisia haasteita. Kansainvälistyminen on kiristänyt kilpailua yritysten, palvelujen sekä kaupunkiseutujen välillä. Tiedon merkityksen kasvaesssa erilaisten tukipalveluja tuottavien ja tiedon välittäjä-organisaatioiden, kuten ammattikorkeakoulujen merkitys on kasvanut yritysten innovaatiotoiminnassa. Kaupunkien koulutusmahdollisuudet voidaan nähdä kilpailuvaltteina, jotka houkuttelevat osaajia niihin.
Pro gradu -tutkielmani kohteina ovat Keski-Pohjanmaan ja Mikkelin ammattikorkeakoulujen opiskelijat, jotka ovat muuttaneet opiskelemaan kaupunkeihin. Pyrin selvittämään mikä sai opiskelijat hakeutumaan Kokkolaan ja Mikkeliin, mistä he ovat muuttaneet, ja viihtyvätkö he alueella. Tutkimusaineistona on kuusitoista opiskelijan haastattelua, jotka tein huhtikuussa 2008. Haastatellut olivat opiskelleet vajaasta vuodesta neljään vuoteen. Neljällä koulutusjohtajan haastattelulla hain toista näkökulmaa alueiden vetovoimaisuuteen.
Molempien ammattikorkeakoulujen opetus on hajautettu; Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun neljälle, ja Mikkelin ammattikorkeakoulun kolmelle eri paikkakunnalle. Tutkimuskaupungit ovat niiden päätoimipisteitä ja asukkaita molemmissa on noin 50 000. Opiskelijoita Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulussa on 3300 ja Mikkelin ammattikorkeakoulussa 4500. Kumpikaan tutkimuskaupungeista ei ole yliopistokaupunki, mutta molemmissa on yliopiston sivupiste.
Esioletus oli, että suurten kaupunkien ammattikorkeakoulut houkuttelevat opiskelijoita ympäri Suomea, kun taas pienempien, kuten Kokkolan ja Mikkelin rekrytointialue on suppeampi. Tämä tutkimus vahvisti esiolettamusta, koska opiskelijat olivat tulleet kaupunkeihin pääosin niiden lähialueilta.
Läheisen sijainnin lisäksi Kokkolaan ja Mikkeliin oli hakeuduttu perhesyiden tai itseä kiinnostavan koulutusohjelman vuoksi. Opiskelijat vertasivat alueella viihtymistä aiempiin asuinympäristöihinsä. Mikkelissä ja Kokkolassa luonnon läheisyys oli tärkeä viihtyvyyteen vaikuttava asia. Opiskelijoiden aluetietoisuus oli rakentunut monin eri tavoin, joskaan sitä ei suoraan haastatteluissa kysytty. Kokkolalaisista viisi, ja mikkeliläisistä kuusi kahdeksasta uskoi valmistuttuaan jäävänsä opiskelukaupunkiinsa töihin. Koulutusjohtajien haastatteluissa ilmeni, että AMK:n koulutusohjelmat palvelevat työllistymistä alueelle, mutta todellisuudessa opiskelijat työllistyvät ympäri Suomea.
Asiasanat:Alueen vetovoima, paikkasidonnaisuus, AMK-koulutus
Pro gradu -tutkielmani kohteina ovat Keski-Pohjanmaan ja Mikkelin ammattikorkeakoulujen opiskelijat, jotka ovat muuttaneet opiskelemaan kaupunkeihin. Pyrin selvittämään mikä sai opiskelijat hakeutumaan Kokkolaan ja Mikkeliin, mistä he ovat muuttaneet, ja viihtyvätkö he alueella. Tutkimusaineistona on kuusitoista opiskelijan haastattelua, jotka tein huhtikuussa 2008. Haastatellut olivat opiskelleet vajaasta vuodesta neljään vuoteen. Neljällä koulutusjohtajan haastattelulla hain toista näkökulmaa alueiden vetovoimaisuuteen.
Molempien ammattikorkeakoulujen opetus on hajautettu; Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun neljälle, ja Mikkelin ammattikorkeakoulun kolmelle eri paikkakunnalle. Tutkimuskaupungit ovat niiden päätoimipisteitä ja asukkaita molemmissa on noin 50 000. Opiskelijoita Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulussa on 3300 ja Mikkelin ammattikorkeakoulussa 4500. Kumpikaan tutkimuskaupungeista ei ole yliopistokaupunki, mutta molemmissa on yliopiston sivupiste.
Esioletus oli, että suurten kaupunkien ammattikorkeakoulut houkuttelevat opiskelijoita ympäri Suomea, kun taas pienempien, kuten Kokkolan ja Mikkelin rekrytointialue on suppeampi. Tämä tutkimus vahvisti esiolettamusta, koska opiskelijat olivat tulleet kaupunkeihin pääosin niiden lähialueilta.
Läheisen sijainnin lisäksi Kokkolaan ja Mikkeliin oli hakeuduttu perhesyiden tai itseä kiinnostavan koulutusohjelman vuoksi. Opiskelijat vertasivat alueella viihtymistä aiempiin asuinympäristöihinsä. Mikkelissä ja Kokkolassa luonnon läheisyys oli tärkeä viihtyvyyteen vaikuttava asia. Opiskelijoiden aluetietoisuus oli rakentunut monin eri tavoin, joskaan sitä ei suoraan haastatteluissa kysytty. Kokkolalaisista viisi, ja mikkeliläisistä kuusi kahdeksasta uskoi valmistuttuaan jäävänsä opiskelukaupunkiinsa töihin. Koulutusjohtajien haastatteluissa ilmeni, että AMK:n koulutusohjelmat palvelevat työllistymistä alueelle, mutta todellisuudessa opiskelijat työllistyvät ympäri Suomea.
Asiasanat:Alueen vetovoima, paikkasidonnaisuus, AMK-koulutus