Sosiaalityöntekijöiden asiantuntijuuden rakentuminen moniammatillisissa tiimikokouksissa

Abstract

Pro-gradu -tutkielmani tarkoituksena on selvittää, millaiseksi sosiaalityön asiantuntijuus rakentuu moniammatillisissa tiimikokouksissa. Tutkielmani on osa Tampereen yliopiston sosiologian ja sosiaalipsykologian, terveystieteen ja naistutkimuksen laitosten yhteistä tutkimusprojektia "Ennaltaehkäisevä terveystyö neuvolassa: muuttuva asiakassuhde, tiimityö ja hyvinvointineuvolamalli". Hyvinvointineuvolamalli on Tampereen kaupungin käynnistämä ja resursoima äitiys- ja lastenneuvoloihin kohdistuva uudistus, jossa Äitiys- ja lastenneuvoloiden toiminta on yhdistetty ja huomiota kiinnitetään koko perheen hyvinvointiin. Keskeisenä toimintamuotona on moniammatillisten tiimien hyödyntäminen perheen asioiden käsittelyssä. Tiimit koostuvat terveydenhoitajista, lääkäreistä, sosiaalityöntekijöistä, terveyskeskuspsykologista ja perhetyöntekijöistä. Hyvinvointineuvolamalli tullaan ottamaan käyttöön koko Tampereen alueella, joten on tärkeää tutkia mallin toimivuutta ja siinä toimivien asiantuntijoiden rooleja. Sosiaalityön arvostuksesta ja sen asemasta varsinkin terveydenhuollon kentillä on käyty paljon keskustelua, joten mielestäni on tärkeää tutkia sitä, miten sosiaalityöntekijät onnistuvat rakentamaan itselleen tiimissä asiantuntija-asemaa. Sosiaalityöntekijät eivät ole perinteisesti toimineet neuvolaympäristössä, joten tilanne on uusi niin heille, kuin muille tiimin työntekijöillekin.

Aineistonani on tutkimusprojektissa Tampereella lokakuusta 2006 kesäkuuhun 2008 kerätty video- ja haastatteluaineisto, joista olen valinnut yhden tiimin viisi peräkkäistä tiimikokousvideota sekä sosiaalityöntekijöiden haastattelut, joita on yhteensä seitsemän. Tarkoituksenani on saada ajallinen näkökulma sosiaalityöntekijöiden asiantuntijuuden rakentumiseen ja tuoda esiin myös sosiaalityöntekijöiden omia kokemuksia tiimissä toimimisesta. Haastatteluaineistosta haluan nostaa esiin sosiaalityöntekijöiden omat kokemukset tiimityöskentelystä hyvinvointineuvolassa. Analysoin videoaineiston diskursiivista lähestymistapaa hyödyntäen. Tutkin yksityiskohtaisesti sekä niitä puheenaiheita, joihin sosiaalityöntekijät ottavat/eivät ota kantaa, että sitä, miten sosiaalityöntekijät omissa puheenvuoroissaan rakentavat itsestään kuvaa sosiaalityön ammattilaisina erilaisin kielellisin keinoin. Kiinnitän huomiota myös muiden ammattilaisten tapaan osallistaa sosiaalityöntekijöitä tiimivuorovaikutuksessa. Haastatteluaineiston olen teemoitellut sisällönanalyyttisesti eri aihealueisiin, ja sen tarkoituksena on täydentää videoaineison analyysiä.

Sosiaalityöntekijöiden asiantuntijuus tuli vahvimmin esiin keskusteltaessa asiakkaiden taloudellisesta toimeentulosta, heidän voimavaroistaan ja sosiaalisista verkostoistaan. Sosiaalityöntekijät toivat omaa näkemystään esiin eilaisten ehdotusten muodossa, joita perusteltiin muun muassa huolella asiakkaan tilanteesta, asiakkaan edun mukaisena toimintana sekä kokemustiedolla omasta työstä ja omalla asiantuntijuudella. Sosiaalityöntekijöiden tapa osallistua kokousvuorovaikutukseen oli toiset ammattilaiset huomioonottava ja yhteistyötä kunnioittava. Sosiaalityöntekijät kokivat haastattelujen perusteella olevansa tasa-arvoisessa asemassa suhteessa muihin ammattilaisiin ja he pitivät hyvinvointineuvolan tiimiä tärkeänä ennaltaehkäisevänä työnä. Silti niin kokousten kuin haastattelujen perusteella kokouskäytäntöjen kehittämiseen on yhä tarvetta, jotta tiimikokoukset toimisivat tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti.