Uhkana teknologia? Tutkimus suomalaisen turvallisuuspolitiikan teknologiauhkista ja -diskursseista
SALONEN, MIIKKA (2009)
2009
Kansainvälinen politiikka - International Relations
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-06-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19915
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19915
Tiivistelmä
Pro gradu-tutkielmassani tutkin teknologiauhkia 2000-luvun Suomessa. Erilaiset teknologiaan liittyvät uhkat ovat lukumääräisesti lisääntyneet turvallisuuspoliittisissa selvityksissä kylmän sodan päättymisen jälkeen. Tutkielman lähtökohtana on tutkia teknologiauhkia David Campbellin esittämän uhkan kirjoittamisen teorian avulla. Tutkimuskysymyksenä on selvittää, mitä teknologiaan liittyviä uhkia ja uhkadiskursseja turvallisuus- ja puolustuspoliittiset selonteot, sekä muut suomalaiset turvallisuusselvitykset ja -selonteot sisältävät.
Campbellin mukaan virallisilla uhkilla ja uhkadiskursseilla on tärkeä merkitys valtion identiteetin muodostamisessa ja ylläpitämisessä. Teknologiauhkien nähdään paikkaavan kylmän sodan päättymisen aiheuttamaa vihollisen puutetta. Samalla ne toimivat sisäpolitiikan välineinä. Niiden avulla voidaan legitimoida tiettyjä uhkakuvia, sekä samalla jättää muita uhkia taka-alalle. Tutkielman pyrkimyksenä on myös testata käytettäviä teorioita ja niiden toimivuutta teknologiauhkien ja -diskurssien selittäjänä. Teknologiauhkia tarkastellaan Ulrich Beckin riskiyhteiskuntateorian valossa ja suhteutetaan sitä Campbellin ajatuksiin uhkien kirjoittamisesta. Lisäksi suuntaviivoja tutkielman teknologiakäsitykselle on haettu José Ortega y Gassetin, Lewis Mumfordin ja Andrew Feenbergin teknologian filosofioista. Tutkielman tutkimusmetodina toimii diskurssianalyysi. Diskurssianalyysiin on haettu suuntaviivoja perinteisestä diskurssianalyyttisestä tutkimuksesta, sekä Norman Fairclough'n edustamasta kriittisestä diskurssianalyysistä. Lisäksi tekstin, vallan ja yleisön suhdetta tarkastellaan J.L. Austinin ja Kenneth Burken ajatusten avulla. Tutkielman aineistona toimivat vuosien 2004 ja 2009 turvallisuus- ja puolustuspoliittiset selonteot, vuosien 2003 ja 2006 yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategiat sekä vuosien 2004 ja 2008 sisäisen turvallisuuden ohjelmat. Lisäksi käytetään Puolustustaloudellisen suunnittelukunnan ja Huoltovarmuuskeskuksen julkaisemaa julkista materiaalia.
Teknologiauhkien taustalta paljastui joukko diskursseja, joissa korostui erityisesti markkinatalouden ja kilpailukyvyn ylläpitäminen globaalissa taloudessa. Samalla korostui pyrkimys uusintaa suomalaista kokonaismaanpuolustuksen doktriinia teknologiauhkien avulla, sekä ylläpitää käsitystä Suomesta teknologiaintensiivisenä ja läntisenä valtiona. Tutkielma osoittaa teknologiauhkien saavan paljon huomiota suomalaisessa turvallisuuspolitiikassa. Erityisesti viestintä-, tieto- ja sähköverkkojen merkitys korostuu selvästi. Sen sijaan ydinvoimaan ei sisäpoliittisista syistä oteta käytännössä kantaa. Teknologiauhkien taustalta paljastui myös turvallisuuspolitiikan kannalta ongelmallinen uhkajoukko. Laajan turvallisuuskäsityksen mukaan rakennettu turvallisuuspolitiikalla on vaikea rakentaa teknologiauhkista merkittäviä, poliittista johtajuutta ylläpitäviä uhkia.
Campbellin mukaan virallisilla uhkilla ja uhkadiskursseilla on tärkeä merkitys valtion identiteetin muodostamisessa ja ylläpitämisessä. Teknologiauhkien nähdään paikkaavan kylmän sodan päättymisen aiheuttamaa vihollisen puutetta. Samalla ne toimivat sisäpolitiikan välineinä. Niiden avulla voidaan legitimoida tiettyjä uhkakuvia, sekä samalla jättää muita uhkia taka-alalle. Tutkielman pyrkimyksenä on myös testata käytettäviä teorioita ja niiden toimivuutta teknologiauhkien ja -diskurssien selittäjänä. Teknologiauhkia tarkastellaan Ulrich Beckin riskiyhteiskuntateorian valossa ja suhteutetaan sitä Campbellin ajatuksiin uhkien kirjoittamisesta. Lisäksi suuntaviivoja tutkielman teknologiakäsitykselle on haettu José Ortega y Gassetin, Lewis Mumfordin ja Andrew Feenbergin teknologian filosofioista. Tutkielman tutkimusmetodina toimii diskurssianalyysi. Diskurssianalyysiin on haettu suuntaviivoja perinteisestä diskurssianalyyttisestä tutkimuksesta, sekä Norman Fairclough'n edustamasta kriittisestä diskurssianalyysistä. Lisäksi tekstin, vallan ja yleisön suhdetta tarkastellaan J.L. Austinin ja Kenneth Burken ajatusten avulla. Tutkielman aineistona toimivat vuosien 2004 ja 2009 turvallisuus- ja puolustuspoliittiset selonteot, vuosien 2003 ja 2006 yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategiat sekä vuosien 2004 ja 2008 sisäisen turvallisuuden ohjelmat. Lisäksi käytetään Puolustustaloudellisen suunnittelukunnan ja Huoltovarmuuskeskuksen julkaisemaa julkista materiaalia.
Teknologiauhkien taustalta paljastui joukko diskursseja, joissa korostui erityisesti markkinatalouden ja kilpailukyvyn ylläpitäminen globaalissa taloudessa. Samalla korostui pyrkimys uusintaa suomalaista kokonaismaanpuolustuksen doktriinia teknologiauhkien avulla, sekä ylläpitää käsitystä Suomesta teknologiaintensiivisenä ja läntisenä valtiona. Tutkielma osoittaa teknologiauhkien saavan paljon huomiota suomalaisessa turvallisuuspolitiikassa. Erityisesti viestintä-, tieto- ja sähköverkkojen merkitys korostuu selvästi. Sen sijaan ydinvoimaan ei sisäpoliittisista syistä oteta käytännössä kantaa. Teknologiauhkien taustalta paljastui myös turvallisuuspolitiikan kannalta ongelmallinen uhkajoukko. Laajan turvallisuuskäsityksen mukaan rakennettu turvallisuuspolitiikalla on vaikea rakentaa teknologiauhkista merkittäviä, poliittista johtajuutta ylläpitäviä uhkia.