EVIDENTIAALISUUS IDEOLOGIAN ILMENTÄJÄNÄ - Korpuslingvistinen avainsana-analyysi alun perin suomeksi kirjoitetuista ja venäjästä käännetyistä historiateksteistä
SAVONEN, RIKU (2009)
2009
Käännöstiede (venäjä) - Translation Studies (Russian)
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-06-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19914
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19914
Tiivistelmä
Käännössuomen tutkimus on viime vuosina siirtynyt vähitellen yksittäisten sanojen kuvauksesta kohti laajempia kokonaisuuksia. Tätä suuntausta on edustanut erityisesti Hannu Kemppasen väitöskirja (2008), jossa tarkasteltiin alkuperäissuomen ja käännetyn suomen välisiä eroja ideologian ilmaisemisessa. Metodinaan Kemppanen käytti avainsana-analyysiä, joka sisälsi niin kvantitatiivisia kuin kvalitatiivisiakin analyysivaiheita. Kemppasen tutkimus toimii tämän työn perustana: tutkimuskohteeksi nousee modaalisuus - erityisesti evidentiaalisuus - ideologian ilmaisemisessa, ja sen tutkimukseen käytetään korpuslingvististä avainsana-analyysiä soveltuvin osin.
Aiheen valinnan taustalla on ajatus, että puhujan tai kirjoittajan näkemyksiä ja asenteita ilmaiseva modaalisuus on merkittävässä roolissa ideologian ilmaisemisessa. Modaalisuuden voidaan nähdä ilmenevän kielen pintarakenteissa kolmella tavalla: kieliopillisesti (morfologisesti) modusten kautta, kieliopillisesti (syntaktisesti) lausetyyppien kautta sekä leksikaalisesti esimerkiksi apuverbien ja adverbien kautta. Semanttisesta näkökulmasta modaalisuus jaetaan perinteisesti pakkoa ja lupaa ilmaisevaan deonttisuuteen, kykyä ja mahdollisuutta ilmaisevaan dynaamisuuteen sekä varmuutta ilmaisevaan episteemisyyteen. Tutkimuksen keskiöön nousee episteemisyys ja erityisesti evidentiaalisuus, jonka status on osittain epäselvä ja kiistelty. Evidentiaalisuudessa on kyse tietolähteen ilmaisemisesta ja informaation todenperäisyyden arvioimisesta. Suomessa evidentiaalisuutta ei esiinny kieliopillisena, vaan se ilmenee pitkälti samojen elementtien kautta kuin episteemisyys.
Tutkimuskohteena on Historiatekstien verrannollinen korpus, joka koostuu alun perin suomeksi kirjoitetuista ja venäjästä käännetyistä Suomen poliittista historiaa aikavälillä 1917-1991 käsittelevistä teksteistä. Molemmista osakorpuksista luodaan WordSmithTools-ohjelman avulla avainsanalista, jolle nousevat ne sanat, joiden frekvenssit eroavat eniten korpusten välillä. Listoilta kerätään modaalisuuteen potentiaalisesti liittyvät ilmaisut, joita sen jälkeen ryhmitellään niin kieliopillisin kuin semanttisinkin perustein. Korpusvetoisesti valitaan yksi mielenkiintoisimmalta vaikuttavista avainsanaryhmistä tarkempaa analyysiä varten. Tällaiseksi ryhmäksi paljastuu evidentiaalisuus.
Evidentiaalisten avainsanojen joukkoon nousee ennen kaikkea adverbejä ja referatiivirakenteessa esiintyviä verbimuotoja. Tutkimuksessa ilmenee, että osa evidentiaalisista avainsanoista päätyy listalle tekstikohtaisten erojen seurauksena. Kuitenkin osa avainsanoista, kuten käännöstekstien muka ja alkuperäistekstien referatiivirakenteessa esiintyvät passiivin imperfektiä edustavat verbimuodot antavat viitteitä osakorpusten välillä piilevistä ideologisista eroista.
Avainsanat: evidentiaalisuus, ideologia, korpuslingvistinen avainsana-analyysi, käännössuomi, modaalisuus
Aiheen valinnan taustalla on ajatus, että puhujan tai kirjoittajan näkemyksiä ja asenteita ilmaiseva modaalisuus on merkittävässä roolissa ideologian ilmaisemisessa. Modaalisuuden voidaan nähdä ilmenevän kielen pintarakenteissa kolmella tavalla: kieliopillisesti (morfologisesti) modusten kautta, kieliopillisesti (syntaktisesti) lausetyyppien kautta sekä leksikaalisesti esimerkiksi apuverbien ja adverbien kautta. Semanttisesta näkökulmasta modaalisuus jaetaan perinteisesti pakkoa ja lupaa ilmaisevaan deonttisuuteen, kykyä ja mahdollisuutta ilmaisevaan dynaamisuuteen sekä varmuutta ilmaisevaan episteemisyyteen. Tutkimuksen keskiöön nousee episteemisyys ja erityisesti evidentiaalisuus, jonka status on osittain epäselvä ja kiistelty. Evidentiaalisuudessa on kyse tietolähteen ilmaisemisesta ja informaation todenperäisyyden arvioimisesta. Suomessa evidentiaalisuutta ei esiinny kieliopillisena, vaan se ilmenee pitkälti samojen elementtien kautta kuin episteemisyys.
Tutkimuskohteena on Historiatekstien verrannollinen korpus, joka koostuu alun perin suomeksi kirjoitetuista ja venäjästä käännetyistä Suomen poliittista historiaa aikavälillä 1917-1991 käsittelevistä teksteistä. Molemmista osakorpuksista luodaan WordSmithTools-ohjelman avulla avainsanalista, jolle nousevat ne sanat, joiden frekvenssit eroavat eniten korpusten välillä. Listoilta kerätään modaalisuuteen potentiaalisesti liittyvät ilmaisut, joita sen jälkeen ryhmitellään niin kieliopillisin kuin semanttisinkin perustein. Korpusvetoisesti valitaan yksi mielenkiintoisimmalta vaikuttavista avainsanaryhmistä tarkempaa analyysiä varten. Tällaiseksi ryhmäksi paljastuu evidentiaalisuus.
Evidentiaalisten avainsanojen joukkoon nousee ennen kaikkea adverbejä ja referatiivirakenteessa esiintyviä verbimuotoja. Tutkimuksessa ilmenee, että osa evidentiaalisista avainsanoista päätyy listalle tekstikohtaisten erojen seurauksena. Kuitenkin osa avainsanoista, kuten käännöstekstien muka ja alkuperäistekstien referatiivirakenteessa esiintyvät passiivin imperfektiä edustavat verbimuodot antavat viitteitä osakorpusten välillä piilevistä ideologisista eroista.
Avainsanat: evidentiaalisuus, ideologia, korpuslingvistinen avainsana-analyysi, käännössuomi, modaalisuus