Perhetyö päihdeperheiden tukimuotona. Perhetyöntekijöiden konstruktiot onnistuneesta ja epäonnistuneesta työskentelystä
PAJULA, TUULA (2009)
2009
Sosiaalipsykologia - Social Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-06-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19910
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19910
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman teoreettinen lähtökohta on sosiaalinen konstruktionismi ja sen tavoitteena on tutkia lastensuojelun avohuollon perhetyöntekijöiden konstruktioita onnistuneesta ja epäonnistuneesta työskentelystä päihdeperheessä. Lisäksi tutkimuksessa keskitytään tarkastelemaan perhetyöntekijöiden esiintuomia työskentelyn onnistumista tukevia tekijöitä sekä lapsen asemaa työskentelyssä.
Tutkimuksen aineisto on kerätty teemahaastattelulla. tutkimuksessa haastateltiin yhdeksää Lahden kaupungin perhetyöntekijää keväällä 2004 ja he olivat valinneet ennen haastattelua yhden mielestään onnistuneen asiakastapauksen ja yhden epäonnistuneen. Haastattelujen analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä.
Onnistuneiden ja epäonnistuneiden asiakaskertomusten voitiin todeta eroavan juoneltaan. Onnistuneissa kertomuksissa yllättävistä tilanteista selvittiin ja niiden katsottiin jopa edesauttavan työskentelyä. Epäonnistuneissa asiakaskertomuksissa samankaltaiset tilanteet johtivat kuitenkin työskentelyn vaikeutumiseen. Kaikissa onnistuneissa asiakaskertomuksissa lopputuloksena oli, että perheellä ei ollut enää työntekijöiden arvion mukaan tuen tarvetta ja lapsen asuminen kotona jatkui. Epäonnistuneissa asiakaskertomuksissa kolmessa lapsi sijoitettiin pois kotoa ja kuudessa asuminen kotona jatkui. Tutkimuksen tuloksena oli, että perhetyöntekijöiden konstruktioita työskentelyn epäonnistumisesta määritteli pääasiassa huoli lapsesta. Työskentely koettiin epäonnistuneeksi, jos haastateltavan subjektiivinen kokemus lapsen tilanteesta oli epävarma.
Haastateltavien kertomuksissa oli monia heidän mielestään perhetyön onnistumista tukevia piirteitä. Näitä olivat asiakkaan sitoutuminen, luottamus, verkoston kokoaminen, yhteistyö ja työskentelyn oikea ajoitus. Lapsen asemaan työskentelyssä vaikuttivat lapsen ikä sekä haastateltavien arvio lapsen välittömästä avuntarpeesta.
Perhetyön työskentelyn onnistumisen ja epäonnistumisen määrittely on määrittelijän näkökulmasta riippuvainen. Saman toiminnon eri osapuolet voivat konstruoida toiminnan tuloksen eri tavoin. Lapsen mukanaoloa työskentelyssä ja siten oman elämänsä määrittelyssä, tulisi edelleen tiivistää.
Avainsanat: lastensuojelu, perhetyö, onnistunut, epäonnistunut, lapsen asema
Tutkimuksen aineisto on kerätty teemahaastattelulla. tutkimuksessa haastateltiin yhdeksää Lahden kaupungin perhetyöntekijää keväällä 2004 ja he olivat valinneet ennen haastattelua yhden mielestään onnistuneen asiakastapauksen ja yhden epäonnistuneen. Haastattelujen analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä.
Onnistuneiden ja epäonnistuneiden asiakaskertomusten voitiin todeta eroavan juoneltaan. Onnistuneissa kertomuksissa yllättävistä tilanteista selvittiin ja niiden katsottiin jopa edesauttavan työskentelyä. Epäonnistuneissa asiakaskertomuksissa samankaltaiset tilanteet johtivat kuitenkin työskentelyn vaikeutumiseen. Kaikissa onnistuneissa asiakaskertomuksissa lopputuloksena oli, että perheellä ei ollut enää työntekijöiden arvion mukaan tuen tarvetta ja lapsen asuminen kotona jatkui. Epäonnistuneissa asiakaskertomuksissa kolmessa lapsi sijoitettiin pois kotoa ja kuudessa asuminen kotona jatkui. Tutkimuksen tuloksena oli, että perhetyöntekijöiden konstruktioita työskentelyn epäonnistumisesta määritteli pääasiassa huoli lapsesta. Työskentely koettiin epäonnistuneeksi, jos haastateltavan subjektiivinen kokemus lapsen tilanteesta oli epävarma.
Haastateltavien kertomuksissa oli monia heidän mielestään perhetyön onnistumista tukevia piirteitä. Näitä olivat asiakkaan sitoutuminen, luottamus, verkoston kokoaminen, yhteistyö ja työskentelyn oikea ajoitus. Lapsen asemaan työskentelyssä vaikuttivat lapsen ikä sekä haastateltavien arvio lapsen välittömästä avuntarpeesta.
Perhetyön työskentelyn onnistumisen ja epäonnistumisen määrittely on määrittelijän näkökulmasta riippuvainen. Saman toiminnon eri osapuolet voivat konstruoida toiminnan tuloksen eri tavoin. Lapsen mukanaoloa työskentelyssä ja siten oman elämänsä määrittelyssä, tulisi edelleen tiivistää.
Avainsanat: lastensuojelu, perhetyö, onnistunut, epäonnistunut, lapsen asema