Katseen suunnan vaikutus katseen havaitsijan autonomiseen aktivaatioon ja itsearvioituun lähestymis-/välttämiskäyttäytymiseen
SYRJÄLÄ, SUVI (2009)
2009
Psykologia - Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-06-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19907
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19907
Tiivistelmä
Katse, erityisesti katseen suunta, on merkittävä sosiaalisen vuorovaikutuksen, tunteiden säätelyn, motivaation ja tavoitteellisen toiminnan työkalu. Toisen ihmisen suoran katseen tiedetään aktivoivan katseen havaitsijassa erilaisia fysiologisia ja behavioraalisia vasteita ja herättävän tunnereaktioita. Aiemmissa tutkimuksissa suoran katseen on todettu lisäävän katseen havaitsijan autonomista aktivaatiota ja aktivoivan motivationaalisen järjestelmän, mikä näkyy lähestymis- tai välttämiskäyttäytymiseen heräämisenä. Tutkimuksissa on havaittu, että katse voi aiheuttaa erilaisia reaktioita riippuen katseluajan pituudesta tai katselijoiden sukupuolesta.
Tässä tutkimuksessa selvitettiin kontrolloiduissa olosuhteissa, millaisia fysiologisia ja behavioraalisia reaktioita toisen ihmisen katseen suunta herättää aikuisissa, ja ovatko nämä reaktiot riippuvaisia katseluajan pituudesta tai katseen havaitsijan sukupuolesta. Fysiologiseksi mittariksi valittiin ihon sähkönjohtavuusvasteet (SCR), jotka kertovat autonomisen aktivaatiotason muutoksista. Behavioraalisena mittarina käytettiin koehenkilöiden tekemiä itsearviointeja lähestymis-/välttämiskäyttäytymisen heräämisestä. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös sitä, kuinka kauan ihmiset katsovat toisen ihmisen kasvoja saadessaan itse päättää katseluajan pituuden, ja onko tämä aika riippuvainen katseen suunnasta tai katseen havaitsijan sukupuolesta. Koehenkilöt vastasivat lisäksi Carverin ja Whiten (1994) BIS/BAS-kyselyyn, jolla selvitettiin koehenkilöiden itsearvioitua taipumusta lähestymis-/välttämiskäyttäytymiseen. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös sitä, ovatko autonomisen aktivaation muutokset, lähestymis-/välttämisarviot, omavalintaiset katseluajat ja BIS/BAS-pistemäärät yhteydessä toisiinsa, ja ovatko tulokset erilaisia miehillä ja naisilla.
Tulokset osoittivat suoran katseen lisäävän autonomista aktivaatiota enemmän (aiheuttavan suurempia ihon sähkönjohtavuusvasteita) kuin käännetty katse tai silmät kiinni olevat kasvot. Vasten odotuksia katseen suunnan ei todettu vaikuttavan itsearvioidun lähestymis- /välttämiskäyttäytymisen heräämiseen. Katseärsykkeen esitysajan ei myöskään todettu vaikuttavan fysiologisiin eikä behavioraalisiin vasteisiin. Sukupuoli sen sijaan vaikutti joiltain osin katseen herättämiin vasteisiin. Katseen suunnan ja sukupuolen havaittiin vaikuttavan siihen, kuinka pitkiä aikoja koehenkilöt katsoivat toisen ihmisen kasvoja saadessaan itse päättää katseluajan pituuden. Katseen aiheuttamat autonomisen aktivaation muutokset, lähestymis-/välttämisarviot, omavalintaiset katseluajat ja BIS/BAS-pistemäärät korreloivat joiltain osin keskenään, ja tulokset olivat joiltain osin erilaisia sukupuolesta riippuen. Tulokset tukevat aiempia tutkimuksia katseen suunnan ja ihon sähkönjohtavuusvasteiden välisestä yhteydestä sekä antavat aihetta jatkotutkimuksiin muun muassa katseen suunnan ja lähestymis-/välttämiskäyttäytymisen osalta.
AVAINSANAT: Katseen suunta, autonominen aktivaatio, ihon sähkönjohtavuusvasteet, lähestymis-/välttämiskäyttäytyminen
Tässä tutkimuksessa selvitettiin kontrolloiduissa olosuhteissa, millaisia fysiologisia ja behavioraalisia reaktioita toisen ihmisen katseen suunta herättää aikuisissa, ja ovatko nämä reaktiot riippuvaisia katseluajan pituudesta tai katseen havaitsijan sukupuolesta. Fysiologiseksi mittariksi valittiin ihon sähkönjohtavuusvasteet (SCR), jotka kertovat autonomisen aktivaatiotason muutoksista. Behavioraalisena mittarina käytettiin koehenkilöiden tekemiä itsearviointeja lähestymis-/välttämiskäyttäytymisen heräämisestä. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös sitä, kuinka kauan ihmiset katsovat toisen ihmisen kasvoja saadessaan itse päättää katseluajan pituuden, ja onko tämä aika riippuvainen katseen suunnasta tai katseen havaitsijan sukupuolesta. Koehenkilöt vastasivat lisäksi Carverin ja Whiten (1994) BIS/BAS-kyselyyn, jolla selvitettiin koehenkilöiden itsearvioitua taipumusta lähestymis-/välttämiskäyttäytymiseen. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös sitä, ovatko autonomisen aktivaation muutokset, lähestymis-/välttämisarviot, omavalintaiset katseluajat ja BIS/BAS-pistemäärät yhteydessä toisiinsa, ja ovatko tulokset erilaisia miehillä ja naisilla.
Tulokset osoittivat suoran katseen lisäävän autonomista aktivaatiota enemmän (aiheuttavan suurempia ihon sähkönjohtavuusvasteita) kuin käännetty katse tai silmät kiinni olevat kasvot. Vasten odotuksia katseen suunnan ei todettu vaikuttavan itsearvioidun lähestymis- /välttämiskäyttäytymisen heräämiseen. Katseärsykkeen esitysajan ei myöskään todettu vaikuttavan fysiologisiin eikä behavioraalisiin vasteisiin. Sukupuoli sen sijaan vaikutti joiltain osin katseen herättämiin vasteisiin. Katseen suunnan ja sukupuolen havaittiin vaikuttavan siihen, kuinka pitkiä aikoja koehenkilöt katsoivat toisen ihmisen kasvoja saadessaan itse päättää katseluajan pituuden. Katseen aiheuttamat autonomisen aktivaation muutokset, lähestymis-/välttämisarviot, omavalintaiset katseluajat ja BIS/BAS-pistemäärät korreloivat joiltain osin keskenään, ja tulokset olivat joiltain osin erilaisia sukupuolesta riippuen. Tulokset tukevat aiempia tutkimuksia katseen suunnan ja ihon sähkönjohtavuusvasteiden välisestä yhteydestä sekä antavat aihetta jatkotutkimuksiin muun muassa katseen suunnan ja lähestymis-/välttämiskäyttäytymisen osalta.
AVAINSANAT: Katseen suunta, autonominen aktivaatio, ihon sähkönjohtavuusvasteet, lähestymis-/välttämiskäyttäytyminen