IDENTITEETTI LIIKKEESSÄ. Narratiivinen tutkimus lapsensa huostaanoton kokeneen äidin identiteetistä ja äitiydestä.

Abstract

Tarkastelen tutkielmassani lapsensa huostaanoton kokeneen äidin identiteetin ja erityisesti äitiysidentiteetin rakentumista ennen ja jälkeen huostaanoton. Tutkielmani on narratiivinen tapaustutkimus, jonka aineiston muodostavat viiden äidin haastatteluin kerätyt tarinat. Taustalla on oletus huostaanotosta merkittävänä elämänmuutoksena, joka kyseenalaistaa äidin identiteetin ihmisenä ja äitinä sekä edellyttää uudelleenorientoitumista suhteessa itseensä ja muihin.

Äitiyteen ja äitiyden henkilökohtaisiin käsityksiin vaikuttavat äitiyden kulttuuriset käsitykset, jotka antavat tavallisesti idealisoidun mallin äitiydestä. Arkitodellisuuden, käytännön tasolla toteutuva äitiys ei yllä äitiyden kulttuurisiin odotuksiin ja törmää niihin. Tästä aiheutuu ristiriita, jonka välissä äidit päivittäin toimivat. Tutkimuksessani tarkastellaan myös näiden ristiriitojen ilmenemistä äidin kokemana sekä sitä, mikä niiden merkitys on äitiysidentiteetin rakentamisessa.

Aineiston analyysi on toteutettu äitiyden tarinallisen juonen ja tarinatyyppien tarkastelun avulla. Äitiyden tarinallisen juonen muodostavat lapsensa kanssa asuvan äidin tarina, murtuneen äitiyden tarina ja tulevaisuuden tarina. Ennen huostaanottoa äitiysidentiteetti rakentuu yhteisessä arjessa lapsen kanssa. Perhe on ammatillisen tuen piirissä, mutta arki on raskasta ja väsyttävää, jossa äidin on pärjättävä etupäässä omin voimin ilman lapsen isän tukea ja osallistumista. Äitiysidentiteetin rakentaminen ja ylläpitäminen rutinoituneella tavalla katkeaa huostaanottoon, joka merkitsee äidin ja lapsen arjen erottamista käytännön tasolla. Huostaanotossa äidin identiteetti ikään kuin murtuu ja se saa hänet pohtimaan itseään ja vanhemmuuttaan epäonnistumisen kokemuksen kautta. Tämä tuottaa äidissä erontekoja itsen ja muiden välille. Tulevaisuuden tarinassa äitiysidentiteetti rakentuu yhteisen arjen välityksellä, jossa äitiyden kulttuuriset odotukset on muokattu itselle sopiviksi. Äiti tiedostaa äitiyden mallitarinan täydellisyyttä hipovat vaatimukset utopiaksi.

Tarinatyypit edustavat tutkimuksessani sitä, korostuvatko huostaanoton negatiiviset vai positiiviset asiat äidin identiteetin rakentamisessa huostaanoton jälkeen. Kasvutarinassa positiiviset asiat ovat päällimmäisiä kaikesta raskaudesta huolimatta, kun taas uhritarinassa korostuvat negatiiviset asiat. Uinuva kasvutarina sijoittuu kahden edellä mainitun väliin painottuen kuitenkin positiivisiin asioihin. Kasvutarinassa lapsen huostaanoton merkitys mahdollisuutena nähdään myös äidin kuntoutumiselle. Uhritarinassa huostaanotto koetaan etupäässä pettymyksenä ja yhteiskunnan epäonnistumisena tukemisessa, jolloin identiteettiä rakennetaan uhrina. Tutkimuksessani ne äidit, jotka olivat hakeneet ja saaneet itselleen ammattiapua huostaanoton työstämisessä, kertoivat kasvutarinaa. Äidit näkivät ammattiavun tärkeänä huostaanoton työstämisessä. Myös ne äidit, jotka eivät olleet apua saaneet tai hakeneet, korostivat ammattiavun tärkeyttä huostaanottoprosessin yhteydessä.

Asiasanat: äitiys, vanhemmuus, äitiysidentiteetti, identiteetti, huostaanotto, sisäinen tarina, narratiivisuus