Tuotekehitysprosessi vakuutusyhtiössä - Case: Tapiolan Toyota-vakuutus

Abstract

Vakuutusten palvelutarjonnan laajentuminen sekä liiketoimintaympäristön monimuotoistuminen ovat saaneet aikaan kilpailun kiristymistä vakuutusmarkkinoilla. Säilyttääkseen kilpailukykynsä vakuutusyhtiön on reagoitava muutoksiin sekä toimittava innovatiivisesti. Tästä syystä vakuutusten tuotekehityksestä on muodostunut merkittävä, mutta myös resursseja vaativa, osa-alue vakuutusliiketoiminnassa. Tuotekehitys vakuutusalalle on tullut hieman muuta palvelutuotantoa jäljessä, mutta sen merkitys vakuutusyrityksissä on kasvanut nopeaa tahtia. Nykyään vaaditaankin jo melkoista luovuutta, jotta täysin uusia vakuutustuotteita voitaisiin tuoda markkinoille. Tämän vuoksi vakuutusyrityksissä keskitytäänkin yhä enemmän kehittämään kokonaisvaltaisia palvelukombinaatioita tukemaan itse vakuutustuotteita, jotta vakuutuspalvelu tuottaisi asiakkaalle lisäarvoa ja tyytyväisyyttä.

Tämän Pro Gradu -tutkimuksen teoriaosuuden tarkoituksena on tarkastella vakuutusyhtiön tuotekehitysprosessin lähtökohtia, puitteita sekä esitellä ihanteellinen vakuutustuotteen tuotekehitysmalli. Aihetta on lähestytty kahdesta näkökulmasta. Toisaalta on esitelty tuotekehitystä rajoittavia tekijöitä ja haasteita ja toisaalta on pohdittu vakuutusalan monipuolisuuden tarjoamia innovaatiomahdollisuuksia ja jo toteutuneita uudistuksia. Tutkimuksen empiirinen osio on Keskinäinen Vakuutusyhtiö Tapiolan toimeksianto koskien markkinoille tulevaa uutta vakuutustuotetta, Toyota-vakuutusta. Toyota-vakuutus on Tapiolan ja Toyotan yhteistyöllä rakentama merkkivakuutuskonsepti, jonka toivotaan tuovan lisäarvoa ensisijaisesti asiakkaille. Lisäksi sen toivotaan hyödyttävän myös muita verkoston sidosryhmiä. Empiria suoritettiin siten, että tuotekehityksen prosessikokonaisuudesta irrotettiin yksi vaihe, konseptitestaus, ja toteutettiin se käytännössä kyselytutkimuksena Toyota Tammer-Auton asiakastiloissa toukokuussa 2008. Asiakaskyselyjen teettäminen on keskeisessä roolissa tuotekehitystyötä tehtäessä. Potentiaalisen asiakasrajapinnan antaman materiaalin avulla saadaan arvokasta tietoa, jolloin vakuutustuotteita saadaan kehitettyä entistä paremmin vastaamaan asiakkaiden tarpeita.

Asiakaskyselyyn vastasi yhteensä 88 Toyota Tammer-Autossa asioinutta asiakasta. Kohdejoukko oli sen verran pieni ja sidottu tiettyyn ajankohtaan, joten tulosten perusteella ei voida vetää kovinkaan yleistäviä ja suuria johtopäätöksiä. Tulosten perusteella voitaneen kuitenkin todeta, että vaikka samankaltaisia merkkivakuutuspaketteja on markkinoilla tarjolla useille automerkeille useilta eri vakuutusyhtiöiltä, niin kovinkaan moni kuluttaja ei niistä vielä tiedä. Tällä perusteella potentiaalista asiakaskuntaa Suomessa on suhteellisen paljon, mutta vakuutusyhtiöiden tulisi löytää keinot, joilla tuote saataisiin asiakkaiden tietoisuuteen. Toyota-vakuutuksen kehityskohteet liittyisivät näin ollen jakelukanavan ja markkinoinnin tehostamiseen. Koska tutkimuksen tuloksia hyödynnettiin myöhemmin Tapiolan autoliikekanavan myynnintukena, toimeksiantaja ei halunnut niitä julkisiksi. Tästä syystä tästä työstä on salattu empiirinen osuus ja julkaistaan erillisenä kokonaisuutena tutkimuksen teoriaosuus.

Asiasanat:vakuutus, vakuutusinnovaatiot, vakuutusten tuotekehitys, tuotekehitysprosessi