Pyhä lehmä? Uusliberalistinen ideologinen hegemonia eurooppalaisen maatalouspoliittisen arkijärjen haastajana
SILLANPÄÄ, ANNE (2009)
SILLANPÄÄ, ANNE
2009
Kansainvälinen politiikka - International Relations
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-06-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19889
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19889
Tiivistelmä
Pro gradu-tutkielmassani tarkastelen Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan ja eurooppalaisen maatalouden monitoimijuutta hegemonisoituneena merkityksenantona, jolla on tietty ideologinen tausta ja poliittinen käyttötarkoitus. Hegemonia gramscilaisittain on luonnollisina pidettyjen arvojen ja jaettujen ymmärrysten rakennelma, joka ikään kuin kyllästää koko yhteiskunnan näyttäytyen useimmille asioiden luonnollisena ja kyseenalaistamattomana järjestyksenä. Suostumukseen perustuva vallankäyttö perustuu alistettujen ryhmien integrointiin osaksi kontrolloivia sosiaalisia rakenteita niin, että ne tuntevat olevansa osa kyseistä kokonaisuutta ja hyötyvänsä siitä. Kriittisen diskurssianalyysin avulla voidaan tarkastella hegemonian muodostumista, sillä hegemonia rakentuu dominoivissa diskursseissa, joilla pyritään tuottamaan konsensusta, suostumusta ja lopulta legitimaatiota. Kieli on ideologian materiaalinen resurssi, joka kätkeytyy historiallisesti kehittyneisiin yhteiskunnallisiin käytäntöihin ja instituutioihin. Ideologian arkijärkeistyminen merkitsee ideologian ja sosiaalisen todellisuuden välisen kuilun sulkeutumista niin että ideologiasta tulee erottamaton ja luonnollinen osa tätä todellisuutta. Tällöin arkijärkeistynyt ideologia toimii sosiaalisissa käytännöissä implisiittisesti, ja pysyy kritiikittömälle tekstintuottajalle ja -tarkastelijalle piilotettuna voimana.Uusliberalistinen hegemoninen ideologia, kapitalistinen kansainvälistynyt tuotantotapa ja edellisiä tukevat instituutiot muodostavat hegemonisen historiallisen rakenteen, jota unioni ei maatalouspolitiikassaankaan pysty sivuuttamaan. Maatalouspolitiikka ja sen protektionistiset käytännöt ovat uusliberalistisen ihanteen irvikuva ja sen aiheuttamat ongelmat kuten kannattamattomuus, kilpailun puute, subventointi, tehottomuus, korkeat hinnat, tukiriippuvuus ja markkinariippumattomuus ovat kuin suoraan protektionismin vaaroista kertovan taloustieteen oppikirjasta. Tässä työssä on kyse uusliberalistisen ideologisen hegemonian ja institutionalisoituneen maatalouspolitiikan välisestä suhteesta.Analyysissäni hyödynnän teoriaa ideologian hegemonisoitumisen prosessista kahdessa eri tarkoituksessa: ensin kuvaamaan sitä, miten hegemoninen protektionistinen ideologia ilmentää itsensä maatalouspoliittisessa merkityksenannossa ja sitten tarkastellakseni uusliberalistisen ideologian ujuttautumista maatalouspoliittisiin diskursseihin. Monitoiminen maatalous -diskurssia on paradoksaalisesti hyödynnetty sekä maatalouspoliittisten käytäntöjen muuttumisen että muuttumattomuuden oikeuttamiseen. Maatalouspolitiikkaa muutetaan yhteisön ja kuluttajien vaatimusten mukaiseksi, mutta vaatimusten ja tavoitteiden määrittely perustuu diskursiiviseen sisään- ja ulossulkemisen logiikkaan ja edellyttää vallankäyttöä. Se, mitä ei monitoimijuudella tavoitella ja tarkoiteta, ei myöskään maatalouspolitiikassa konkretisoidu.Uusliberalistinen ideologia on merkittävässä roolissa maatalouspoliittisen arkijärjen epäpoliittiseksi naamioinnissa. Uusliberalismi tuo maatalouspolitiikkaan sellaisia representaatioita, kuten maataloustuottaja yrittäjänä, maatalouden kilpailukyky, eurooppalainen veronmaksaja maatalouden ulkoisvaikutuksena syntyvien julkishyödykkeiden kuluttajana ja protektionistinen maatalouspolitiikka markkinasuuntautuneena, joiden avulla uusi monitoiminen maatalouspolitiikka erottautuu legitimiteettinsä kadottaneesta ”vanhasta” maatalouspolitiikasta. Esitettynä on maatalouspoliittisten käytäntöjen markkinahenkisen uudelleenmuokkauksen diskursiivinen ulottuvuus, jolla on todellisia vaikutuksia myös maatalouspoliittisiin käytäntöihin: vaikka kilpailukyky, yrittäjyys, markkinasuuntautuneisuus ja kuluttajuuskin saavat maatalouspolitiikassa lähemmin tarkasteltuna perinteisestä poikkeavan sisällön, riittää niiden läsnäolo tukiriippuvaisen, vanhan maatalouspolitiikan transformoitumiseen uudeksi monitoimiseksi maataloudeksi. Uusliberalististen elementtien läsnäolo peittää maatalouspoliittisten järjestelyjen poliittisuuden. Maatalousmarkkinoilla myynnissä on muutakin kuin elintarvikkeita.