Voidaanko työuupumusta ja työn imua kokea samanaikaisesti? Vapaa-ajan yhteydet näihin työhyvinvoinnin kuvaajiin

Abstract

Tutkimuksen ensimmäisenä tarkoituksena oli tarkastella työuupumuksen ja työn imun kolmiosa-alueista rakennetta ja näiden työhyvinvoinnin kuvaajien välistä suhdetta. Toiseksi oltiin kiinnostuneita, onko työuupumuksen ja työn imun kokemuksista muodostettavissa työhyvinvoinnin suhteen erilaisia ryhmiä, joissa työuupumusta ja työn imua voidaan kokea samanaikaisesti ilman, että työn imu käsitetään vain uupumuksen vastakohdaksi ja siten uupumuksen puuttumiseksi. Kolmanneksi tutkittiin, onko näiden työhyvinvoinnin ryhmien välillä eroja vapaa-ajan määrän ja sisällön suhteen. Tutkimuksessa huomioitiin taustamuuttujina sukupuoli, ikä, ammattiasema ja organisaatio.

Tutkimus perustui kyselyaineistoon, johon vastasi 527 työntekijää heterogeenisilta ammattialoilta. Tutkituista naisia oli 53 % ja miehiä 47 %. Keski-ikä oli 42,4 vuotta. Tutkimukseen osallistuneet organisaatiot olivat rautakauppa, matkapalveluyritys, it-alan yritys, hotelli- ja ravintolapalveluiden konserni sekä koulutusorganisaatio. Työuupumusta mitattiin Maslach Burnout Inventory -mittarilla (MBI) ja työn imua Utrecht Work Engagement Scale -mittarilla (UWES). Vapaa-ajan suhteen kysyttiin viikoittaisen vapaa-ajan tuntimäärää ja vapaa-ajan sisällöstä, kuinka usein käyttää vapaa-aikaansa palkkatyötoimintoihin, opiskeluun, kotitöihin, liikuntaan ja ulkoiluun, lepäilyyn ja oleiluun, sosiaalisiin aktiviteetteihin sekä kulttuuriharrastuksiin.

Tulokset osoittivat työuupumuksen ja työn imun olevan erillisiä käsitteitä, jotka ovat toisiinsa vahvasti käänteisessä yhteydessä. Työuupumuksen osa-alueista heikentynyt ammatillinen itsetunto osoittautui työn imun osa-alueeksi perinteisen työuupumus- ja työn imurakenteen vastaisesti. Työuupumuksen ja imun kokemuksista muodostui neljä työhyvinvoinnin ryhmää, jotka olivat pääasiassa työuupuneet, pääasiassa työn imussa olevat, vähän työuupumusta ja työn imua sekä paljon työuupumusta ja työn imua kokevat. Tutkimus siis osoitti, että työuupumusta ja työn imua on mahdollista kokea samanaikaisesti ja vahvisti näin kyseisten työhyvinvoinnin käsitteiden erillisyyttä. Vapaa-ajan sisällön puolesta nämä työhyvinvoinnin ryhmät erosivat toisistaan liikunnan ja ulkoilun sekä kulttuuriharrastusten suhteen. Pääasiassa työn imua -ryhmä harrasti vähän molempia ja paljon molempia -ryhmiä enemmän liikuntaa ja ulkoilua. Pääasiassa työuupuneet eivät yllättäen eronneet muista ryhmistä liikunnan ja ulkoilun suhteen. Pääasiassa työn imua kokevat olivat myös suotuisin ryhmä kulttuurinharrastusten puolesta: he harrastivat kulttuuria vähän molempia -ryhmän kanssa pääasiassa työuupuneita enemmän. Työhyvinvoinnin ryhmät eivät eronneet toisistaan muun vapaa-ajan sisällön eivätkä vapaa-ajan määrän suhteen.

Tulokset tukevat havainnollistavalla ryhmäasetelmalla työuupumuksen ja työn imun samanaikaista kokemista. Havainto tulisi huomioida käytännössä työuupumuksen arvioinnissa ja käyttää hyväksi näiden vastakkaisten kokemusten tuomia mahdollisuuksia kuntoutuksessa ja riskiryhmillä. Työhyvinvoinnin edistämiseksi pystytään suosittelemaan kansanterveydellisistäkin syistä suositellun liikunnan ja ulkoilun lisäksi kulttuuriharrastuksia.

Asiasanat:työuupumus, työn imu, vapaa-aika