RIIPPUVUUDEN HALLINTAA- Puolisoiden verkkokeskustelua päihdeongelmasta

Abstract

Tutkimus käsittelee päihdeongelmaisten puolisoiden verkon vertaiskeskusteluja. Tavoitteena on tarkastella, millaisia käsityksiä puolisoilla on ongelmasta ja sen ratkaisemisesta. Lisäksi tavoitteena on tarkastella, kuinka puolisot tuottavat tukea keskinäisissä keskusteluissaan.

Tutkimus kiinnittyy kielen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen tutkimukseen. Näkökulma pohjautuu sosiaaliseen konstruktionismiin. Tutkimuksessa analysoidaan verkon avoimen, anonyymin, ei-reaaliaikaisen ja tekstipohjaisen vertaistukipalstan keskusteluja diskurssianalyysin ja selonte-ko(account)-analyysin avulla.

Aineistoni keskusteluissa päihdeongelmaa jäsennetään perheen sisäisenä ongelmana. Päihdeongelmaisen puolison tilannetta käsitteellistetään 'riippuvuus sairautena'-kehyksessä. Päihdeongelmainen nimetään päihderiippuvaiseksi ja hänen puolisonsa läheisriippuvaiseksi. Päihdeongelmainen määrittyy alivastuulliseksi, kun hän toiminnallaan uhkaa omaa ja muiden hyvinvointia. Puoliso määrittyy ylivastuulliseksi, kun hän ottaa kantaakseen päihdeongelmaisen vastuun suojellakseen muiden perheenjäsenien hyvinvointia. Tällöin hän toiminnallaan estää päihdeongelmaista huomaamasta toimintansa seurauksia. Päihdeongelmaisen ja hänen puolisonsa vastuuttomuus nähdään kierteenä.

Päihdeongelmaisen puolison tilannetta tarkastellaan keskusteluissa ensisijaisesti muiden perheenjäsenien hyvinvoinnin turvaamisen näkökulmasta. Päihde- ja läheisriippuvuudesta toipumisessa korostetaan puolisoiden välistä riippumattomuutta. Päihdeongelmaisen puolison kuitenkin odotetaan jatkuvasti arvioivan päihdeongelmaisen toimintaa, jotta hän pystyisi turvaamaan muiden perheenjäsenien hyvinvoinnin. Hänen odotetaan vastuuttavan päihdeongelmaista vastuulliseen toimintaan. Jos hän ei onnistunut siinä, odotetaan hänen ottavan etäisyyttä päihdeongelmaiseen turvatakseen oma ja muiden perheenjäsenien hyvinvointi.

Vertaistuessa käytetään autettavan huolen ja syyllisyyden kuvauksia arvioinnin välineinä. Päihdeongelmaisen puolison huoli ja syyllisyys päihdeongelmaisesta katsotaan keskusteluissa ei-toivottavana ja siten läheisriippuvaisuudesta toipuminen jäsentyy näiden tunteiden hallintana ja vaimentamisena. Päihdeongelmaisen puolison huoli ja syyllisyys muita perheenjäseniä kohtaan katsotaan oikeutetuiksi ja siten häntä ohjataan käyttämään näitä tunteita tilanteen arvioinnin välineinä turvatakseen muiden perheenjäsenien hyvinvointi.

Muiden perheenjäsenien hyvinvoinnin asettaminen ensisijaiseksi ja ehdottomaksi määrittää sitä, millaisessa kehyksessä vertaiskeskusteluja tuotetaan. Vertaistuki on ohjeistavaa ja jopa syyttävää, kun keskustellaan muihin perheenjäseniin kohdistuvasta huolesta erityisesti, jos autettava ei tuota oman vastuun kuvausta tilanteesta. Vertaistuki liikkuu modernissa asiantuntijakehyksessä, jossa auttaja asettuu tietäjäksi ja autettava kohteeksi. Tämä on mielenkiintoista, koska yleisesti vertaistuen ajatellaan perustuvan postmoderniin kanssa-asiantuntijuuteen. Autettavan ja auttajan kanssa-asiantuntijuus näkyy keskusteluissa, joita ei määritä huoli muista perheenjäsenistä.

Asiasanat:päihdeongelma, riippuvuus, vastuu, läheinen, verkko, vertaistuki, diskurssianalyysi, selonteko