"Eihän tää menekään näin, kun mulle on sanottu!" - Tutkimus luokanopettajien käsityksistä ja luokanopettajaopiskelijoiden odotuksista opettajan työstä

Abstract

Tutkimukseni käsittelee luokanopettajien käsityksiä ja luokanopettajaopiskelijoiden odotuksia opettajan työstä. Koen käsitykset liittyvän menneisyyteen ja nykyisyyteen, kun taas odotukset koen liittyvän tulevaisuuteen. Tarkastelen tutkimuksessani sitä, minkälaisen kuvan opettajankoulutus antaa opettajan työstä. Oikean kuvan antaminen on siitä syystä tärkeää, ettei vastavalmistunut opettaja monien vuosien opiskelujen jälkeen työelämässä huomaa opettajan työn olevan aivan toisenlaista kuin oli ajatellut opiskelujen aikana. Pahimmassa tapauksessa se voi aiheuttaa ammatinvaihdon. Tutkimukseni on laadullinen, taustafilosofialtaan fenomenologis-hermeneuttinen ja se noudattaa narratiivista metodologiaa. Tutkin siis itse asiassa opiskelijoiden ja opettajien narratiivista opettajaidentiteettiä, kun tarkastelen luokanopettajien käsitysten tarinoita ja luokanopettajaopiskelijoiden odotusten tarinoita.

Tutkimushenkilöinäni oli kuusi opettajaa ja kuusi opiskelijaa. Molemmat sukupuolet olivat tasaisesti edustettuina. Iältään opettajat olivat 30-53 -vuotiaita ja opiskelijat olivat 23-31 -vuotiaita. Tutkimusmenetelmänäni oli teemahaastattelu, jonka teemat olivat ammattitaito, identiteetti, pystyvyys, oppilaat, vuorovaikutus, sidosryhmät, monikulttuurisuus sekä oppilaiden erityistarpeet. Haastattelussa oli lisäksi muutama teemojen ulkopuolinen kysymys.

Analysoin ensiksi opettajien ja opiskelijoiden kertomuksia teemojen mukaan. Pyrin löytämään kertomuksista yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia sekä ryhmien sisällä että ryhmien välillä. Ryhmillä tarkoitan siis opettajaryhmää ja opiskelijaryhmää. Tämän jälkeen kokosin opettajien kertomuksista opettajien tarinan ja opiskelijoiden kertomuksista opiskelijoiden tarinan. Näen kertomuksen ja tarinan synonyymeinä. Kokosin siis kertomuksia yhdistäviä tekijöitä yhteen kunkin ryhmän sisällä. Tarinoiden muodostamisella pyrin täydentämään ensimmäistä, teemojen mukaan tehtyä analyysiä.

Odotuksissa ja käsityksissä ilmeni jonkin verran eroja. Kuitenkin opiskelijat tiesivät, että heidän opettajaidentiteettinsä on keskeneräinen. Lisäksi he tiesivät sen, etteivät he osaa kaikkea eivätkä he tiedä kaikkea opettajan työstä. Opiskelijat olivat kuitenkin tulevaisuuden suhteen luottavaisia, koska he korostivat kokemuksen merkitystä. He luottivat siihen, että kokemuksen myötä opettajan työn vaatimat tiedot ja taidot kehittyvät. Samalla tavalla asian kokivat myös opettajat. He pitivät opettajankoulutuksen antamia valmiuksia vähäisinä. Valmistuttuaan osa opettajista kohtasi positiivisia ja negatiivisia yllätyksiä ja osa ei. Jälkimmäiset opettajat eivät kuitenkaan nähneet opettajankoulutuksen ansiona sitä, että opettajan työ oli sellaista kuin he kuvittelivatkin. Nämä opettajat olivat tehneet joko ennen opettajankoulutusta tai sen aikana opettajan työtä, mikä nähtiin erittäin tärkeässä osassa oikean kuvan saamisessa opettajuudesta. Eduksi nähtiin myös se, että oli opettajaperheestä. Osa tutkittavista oli lapsesta asti kuullut erilaisia positiivisia ja negatiivisia tarinoita opettajan arjesta kotona. Sitä kautta he olivat eläytyneet opettajan työhön. Opettajankoulutuksen ei edes nähty voivan antaa kunnollisia valmiuksia opettajuuteen.

Avainsanat: Identiteetti, opettajan työ, odotus, käsitys, narratiivisuus.