Suhteellisuusperiaate kansallisena oikeusperiaatteena

Abstract

Suhteellisuusperiaate oikeusperiaatteena velvoittaa pääsääntöisesti kaikkia viranomaisia virkatehtäviä suorittaessaan. Suhteellisuusperiaate on vakiinnuttanut asemansa yleiseksi hallintooikeudelliseksi periaatteeksi, ja sai laintasoisen aseman uuden hallintolain (434/2003) myötä. Hallintolain 6 §:n mukaan "viranomaisten toimien on oltava oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden".Tässä tutkielmassa keskitytään kansalliseen suhteellisuusperiaatteeseen, mutta aluksi tarkastelen myös oikeusnormeja ja oikeusperiaatteita yleensä. Pyrin vastaamaan mm. kysymyksiin, millaisia erilaisia tehtäviä suhteellisuusperiaatteella on ja millaisen aseman se saa erilaisissa viranomaisten toiminnoissa? Miten suhteellisuusperiaate vaikuttaa hallinto- ja tuomiovaltaa käyttävien elinten toimintaan ja päätöksentekoon sekä millaisia elementtejä suhteellisuusperiaate itse asiassa sisältää? Suhteellisuusperiaate ei ole yksiselitteinen ja täsmällinen, "helposti" sovellettava periaate, vaan se jättää soveltajalleen vallan päättää mikä intressi painaa ratkaisutilanteessa eniten. Sen käyttöarvo on suuri, mutta deduktioarvo vähäinen. Suhteellisuusperiaatteesta on siten vaikea johtaa selkeitä ohjeita tms. käytettäväksi yksittäisiin ratkaisutilanteisiin. Suhteellisuusperiaate lähinnä ohjaa ratkaisua oikeaan suuntaan. Jokainen yksittäinen tapaus on siten erilainen ja se, onko jokin päätös suhteellisuusperiaatteen mukainen, on päätöstä tekevän virkamiehen vastuulla. Virkamiehen on omaksuttava yhteiskunnassa yleisesti vallitseva näkemys siitä, mikä on suhteellisuusvaatimuksen mukaista ja mikä ei.Lähdemateriaali koostuu pääosin kotimaisesta kirjallisuudesta, useista tuomioistuinten ratkaisuista sekä eduskunnan oikeusasiamiehen ja valtioneuvoston oikeuskanslerin antamista päätöksistä, joissa suhteellisuusperiaate on ollut sovellettuna. Lisäksi olen käyttänyt lähteinä suhteellisuusperiaatteen kannalta olennaista hallintolakia ja poliisilakia ja niiden esitöitä, sekä useita muita suhteellisuusvaatimuksen sisältäviä lakeja.Tutkielma on oikeusdogmaattinen. Tarkastelen suhteellisuusperiaatetta lähinnä oikeuskäytännön ja valvontakäytännön ratkaisujen kautta. Oikeudenalajaottelussa tutkielmani painottuu julkisoikeuteen ja erityisesti hallinto-oikeuteen, mutta sillä on liittymäkohtia myös valtiosääntöoikeuteen lainsäädäntötyön ja perustuslain perusoikeuksien käsittelyn kautta. EY-oikeudellinen ja Euroopan ihmisoikeussopimukseen liittyvä suhteellisuusperiaatteen tarkastelu jää tämän tutkielman ulkopuolelle.