Vuoden 2008 finanssikriisi ja globaali finanssiarkkitehtuuri - Markkinafundamentalismin loppu?

Abstract

Työni keskittyy globaaliin finanssijärjestelmään, joka joutui vuoden 2008 finanssikriisin seurauksena kovan kritiikin ja muutosvaatimusten kohteeksi. Finanssisektoria ovat varjostaneet toistuvat epävakaudet, ja viimeisintä kriisiä pidettiin lopullisena merkkinä siitä, että markkinafundamentalismin tie on nyt kuljettu loppuun.

Finanssijärjestelmää on 1960-luvulta lähtien leimannut uusliberalistinen kehitys, jota on kuvastanut finanssivirtojen valtava kasvu ja globalisoituminen, poliittisen sääntelyn purkaminen ja luottamus markkinoiden itsesääntelyyn sekä heikko kansainvälinen valvonta-arkkitehtuuri. Työssäni lähden tutkimaan mahdollista muutosta tähän talouspoliittiseen asetelmaan, ja tutkimuskysymykseni muodostuu seuraavanlaiseksi: muuttuuko markkinafundamentalistinen finanssijärjestelmä finanssikriisin seurauksena, eli päättyykö tähänastinen usko globaalien sääntelemättömien markkinoiden toimivuuteen ja vakauteen poliittisen sääntelyn lisääntymisen kautta?

Teoreettisessa osiossani paneudun finanssijärjestelmää koskevaan keskusteluun, ja mukailen muun muassa Harveyn, Faircloughin ja Stiglitzin näkemystä uusliberalismin hegemonisesta asemasta taloudellisten kysymysten ymmärtämisessä ja ongelmien ratkaisussa. Tarkastelen uusliberalistisen ajattelun perustoja, ja käyn läpi uusliberalistisen kehityksen muovaamien finanssimarkkinoiden luonteen sekä valvonta-arkkitehtuurin, jonka avulla finanssijärjestelmää on säännelty. Tämän jälkeen perehdyn valvontajärjestelmän riittävyydestä ja muutosmahdollisuuksista käytyyn keskusteluun.

Tutkimukseni varsinainen analyysiosuus jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osuudessa tarkastelen diskurssianalyysin lähtökohdista neljän poliittisen johtajan, Barack Obaman, Gordon Brownin, Angela Merkelin ja Nicholas Sarkozyn finanssikriisiin liittyviä puheita. Niiden kautta pyrin analysoimaan finanssikriisin mahdollisesti aikaansaamaa diskursiivista muutosta, joka toimisi poliittisena pohjustuksena järjestelmän kaipaamille uudistuksille. Analyysini toisessa osuudessa tarkastelen kahta mielestäni tärkeintä kriisin jälkeen esitettyä toimenpideohjelmaa: Yhdysvaltojen finanssimarkkinoiden sääntelyohjelmaa sekä Lontoon G20-kokouksen kommunikeaa.

Diskurssien osalta muutokset puheissa olivat hyvin vahvoja. Sääntelystä vapautettu finanssijärjestelmä tuomittiin kaikkien toimesta, ja muutos kohti uudenlaista markkina-ajattelua ja tiukempaa sääntelyä nähtiin täysin pakollisena. Tarkastelemani puhujat pyrkivät esittämillään uudistuksilla paitsi konkreettisesti lisäämään finanssitoimijoiden ja -instrumenttien valvontaa, myös muuttamaan markkinoilla vallinnutta liiallisen riskinoton ja vastuuttomuuden ilmapiiriä. Myös toimenpideohjelmissa esitetyt muutokset olivat erittäin merkittäviä, joskin vielä osittain vajavaisia konkreettisten suunnitelmien osalta. Markkinafundamentalismin aika näyttää tulleen päätökseen, ja globaali valvonta-arkkitehtuuri halutaan päivittää 2000-luvun vaatimusten mukaiseksi.

Asiasanat:finanssikriisi, finanssiarkkitehtuuri, finanssijärjestelmä, poliittinen sääntely, uusliberalismi, Obama, Merkel, Sarkozy, Brown