Tarkkaavaisuuden ongelmat kasvatuksellisina haasteina - Äitien ja isien vanhemmuuskokemukset ja ohjauskeinot

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena oli vertailla äitien ja isien kokemuksia lasten käyttäytymisestä, vanhemmuu-desta ja ohjauskeinoista. Tutkimusaineisto koostui vanhemmista (n= 42), joiden 7-11 -vuotiailla lapsilla oli tarkkaavaisuuden ongelmia. Lapset osallistuivat TOTAKU- ryhmäkuntoutukseen Tampereen yliopiston psykologian opetus- ja tutkimusklinikalla. Tutkimukseen valikoituivat äidit ja isät, jotka mo-lemmat olivat täyttäneet lapsensa kuntoutukseen liittyvät tutkimuksessa käytetyt kyselylomakkeet. Tut-kimuksessa käytettiin taustatietolomaketta, vanhempien arviointilomaketta (Conners´ Rating Scales-Revised), vanhemmuuteen liittyvää kyselylomaketta sekä lapsen käyttäytymistä ja arjen tilanteiden sujumista kartoittavaa kyselylomaketta.

Vaikka vanhemmuus on haasteellista, kun perheessä on lapsi, jolla on tarkkaavaisuuden pulmia, tutki-muksen mukaan vanhemmuuteen liittyi myös myönteisiä kokemuksia. Sekä äidit että isät arvioivat nauttivansa vanhemmuudesta lähes päivittäin ja kokevansa uupumusoireita harvoin. Vanhempien mu-kaan lasten käyttäytyminen arjessa sujui melko hyvin. Lasten vaikeudet liittyivät vanhempien mukaan eniten ylivilkkauteen. Äitien ja isien kokemukset vanhemmuudestaan ja käyttämistään ohjauskeinoista olivat yhteydessä lasten käyttäytymiseen. Lapsen ongelmakäyttäytyminen oli enemmän yhteydessä äitien vanhemmuuteen kuin isien vanhemmuuteen. Erityisesti vanhemmat, jotka arvioivat kokevansa useammin uupumusoireita, arvioivat lastensa käyttäytymisen ongelmalliseksi. Vanhemmat arvioivat myös käyttävänsä määräileviä ohjauskeinoja useammin, jos he kokivat uupumusta usein. Vanhemmat käyttivät kuitenkin selvästi useammin ohjaavaan kuin määräilevään vanhemmuuteen liittyviä ohjaus-keinoja. Tutkimuksessa havaittiin joitakin eroja äitien ja isien välillä. Äidit esimerkiksi arvioivat käyt-tävänsä useammin sekä määräileviä että ohjaavia ohjauskeinoja kuin isät. Äidit arvioivat myös koke-vansa uupumusoireita useammin kuin isät. Toisen vanhemman kokemukset omasta vanhemmuudestaan ja toimintatavastaan vanhempana olivat yhteydessä toisen vanhemman vanhemmuuteen. Äitien ja isien arviot vanhemmuuden kokemuksista ja ohjauskeinoista olivat yhteydessä toisiinsa siten, että äidit koki-vat uupumusta useammin, jos isät arvioivat käyttävänsä usein määräileviä ohjauskeinoja.

Tutkimuksessa havaitut erot äitien ja isien välillä viittaavat siihen, että myös tulevissa tutkimuksissa on tärkeää tarkastella vanhemmuutta sekä äitien että isien näkökulmista ja hyödyntää saatua tietoa lasten kasvun tukemisessa sekä kuntoutuksen kehittämisessä.

Asiasanat:tarkkaavaisuus, tarkkaavaisuushäiriö, lapset, vanhemmuus, ohjauskeinot, kasvatus