Kerrottu epäoikeudenmukaisuus sosiaali- ja terveyspalveluissa ja sosiaalietuuksissa

Abstract

Tutkielmassani tarkastelen koettua ja kerrottua epäoikeudenmukaisuutta suomalaisessa yhteiskunnassa. Aineistona on kirjoituksia sosiaali- ja terveyspalveluissa ja sosiaalietuuksissa koetusta epäoikeudenmukaisuudesta. Aineiston keräsin yhdeksässä paikallislehdessä ja yhdellä internetkeskustelupalstalla julkaistulla kirjoituspyynnöllä. Aineistoon suhtaudun kertomuksina. Ne ovat yksilöiden kokemuksia, mutta samalla ne ovat sosiaalisia muisteluun perustuvia konstruktioita. Epäoikeudenmukaisuutta tuotetaan kerronnassa käytetyssä kielessä.

Kiinnostukseni kohdistui siihen, miten epäoikeudenmukaisuus kirjoituksissa näyttäytyy. Tämän ohessa avaan myös merkityksiä, miksi kerrottu koetaan epäoikeudenmukaiseksi. Pohdin myös identiteettejä, joita kirjoittajat tuottavat itselleen kertoessaan epäoikeudenmukaisuuden kokemuksesta.

Analysoin kertomukset lukemalla kirjoitukset ensinnäkin kertomuksina ja luokittelin niissä esiintyvät epäoikeudenmukaisuuden ilmaukset teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla. Luokittelu perustui teoreettisesta kirjallisuudesta löytämiini oikeudenmukaisuuden lajeihin. Luokittelussa käytin Atlas. ti aineistonhallintaohjelmaa. Nämä jaon, menettelytapojen, kohtelun ja tunnistamisen lajit muodostivat tutkimukseni neljä epäoikeudenmukaisuuden arviointikehystä. Nämä kehykset kuvaavat epäoikeudenmukaisuuden monia "kasvoja" ja niiden ulottuvuuksia. Tämän jälkeen luin epäoikeudenmukaisuuden ilmauksia identiteetin suunnasta ja konstruoin näin kehysten sisältä kerrottuja epäoikeudenmukaisuutta kokeneen identiteettejä.

Tutkimuksen tulosten mukaan epäoikeudenmukaisuuden kokemus konstruoituu kertomuksissa useassa kehyksessä samanaikaisesti tai peräkkäin. Epäoikeudenmukaisuuden kehykset kietoutuvat toisiinsa, kun yksilö kertoo kokemuksestaan. Kerronnassa kirjoittajat kuvaavat kehyksissä käytävää neuvottelua vastuusta, vallasta, tasa-arvosta ja identiteetistä. Epäoikeudenmukaisuus on loukatuksi tulemista näissä eri epäoikeudenmukaisuuden arviointikehyksissä. Tutkimus tuo esiin, miten epäoikeudenmukaisuus on monitahoinen ilmiö, joka muokkaa yksilön identiteettejä. Kerrottu epäoikeudenmukaisuus ilmenee sekä yksilön ja yhteiskunnan ja yksilön ja muun yhteisön välisenä neuvotteluna ja se ilmenee myös neuvottelussa yksilön ja viranomaisten välillä. Epäoikeudenmukaisuus on kerrottuna kulttuurinen ja sosiaalinen ilmiö, mikä näyttää rakentuvan modernin liberalistisen oikeudenmukaisuusteorian periaatteille, kun yksilöt perustavat kertomuksensa vastavuoroisuuden, yksilöiden tasa-arvon ja valinnan vapauden varaan. Samanaikaisesti epäoikeudenmukaisuuden kerronnassa ovat esillä myös yhteiskunnan moniarvoistuminen, individualismi ja yksilön pyrkimys osallisuuteen ja yhteenkuuluvuuteen.

Asiasanat:epäoikeudenmukaisuus, kokemus, kertomus, sosiaali- ja terveyspalvelut, sosiaalietuudet