Kodin ja koulun vastuu. Vanhempien ja opettajien näkemyksiä kasvatusvastuun jakautumisesta kodille ja koululle
APPELROTH, ULLA; KORPELA, PETRA (2009)
APPELROTH, ULLA
KORPELA, PETRA
2009
Kasvatustiede, luokanopettajan koulutus - Class Teacher Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-05-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19774
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19774
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää vanhempien ja opettajien käsityksiä kasvatusvastuun jakautumisesta eri kasvattajaosapuolten kesken. Tutkimuksen kiinnostuksen kohteena oli myös kodin ja koulun välinen yhteistyö ja vuorovaikutus, jonka katsottiin olevan työkalu kasvatusvastuun jakautumisessa kodin ja koulun välillä. Tutkimuksessa selvitettiin lisäksi vanhempien ja opettajien tuntemuksia yhteiskunnan aiheuttamista paineista kasvattajille.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisella otteella ja aineiston keruumenetelmänä oli teemahaastattelu. Tutkimukseen haastateltiin neljää vanhempaa, joilla oli vähintään yksi alakouluikäinen lapsi ja neljää eri uravaiheissa olevaa alakoulun luokanopettajaa. Haastatellut vanhemmat asuivat kaikki Hämeenlinnan alueella. Kaksi haastateltua opettajaa työskentelivät Kanta-Hämeessä ja kaksi muuta Varsinais-Suomen alueella. Haastattelut toteutettiin syksyllä 2008.
Aineiston analyysi tehtiin sisällönanalyysillä. Aineisto jaettiin teemoihin ja haastateltujen vastaukset pidettiin erillään siten, että vanhempien antamat vastaukset muodostivat oman ryhmänsä ja opettajien vastaukset omansa. Tämän jälkeen vanhempien vastauksia puhelutettiin keskenään, samoin opettajien. Viimeisessä vaiheessa vertailtiin vanhempien ja opettajien antamia vastauksia keskenään.
Tutkimuksessa vanhemmat ja opettajat olivat yhtä mieltä siitä, että ensisijainen kasvatusvastuu lapsen kasvattamisessa on vanhemmilla. Tutkimuksessa selvisi myös, että kasvatusvastuunalue on jaettavissa kahteen osa-alueeseen; kodin kasvatusvastuuseen ja koulun kasvatusvastuuseen. Kodin kasvatusvastuun alueelle mainittiin peruskäyttäytymistapojen, sosiaalisten taitojen, yleisen siisteyden, perusarvojen ja kulttuurin normien opettamisen, sekä tiettyjen perusliikuntataitojen opettamisen. Opettajien mukaan kodin vastuulle kuuluu edellisten lisäksi rajojen ja sääntöjen noudattamisen opettaminen. Opettajien mielestä kotien olisi myös huolehdittava siitä, että lapsella on turvallinen ympäristö kasvaa ja kehittyä. Koulun kasvatusvastuun alueelle vanhemmat mainitsivat kuuluvaksi sosiaalistentaitojen ja ryhmätyöskentelytaitojen opettamisen. Myös tiedollinen ja perustaidollinen opetus katsottiin kuuluvaksi koulun vastuulle. Opettajien vastauksissa koulun vastuulle osoitettiin oppimistaitojen opettaminen, tunteiden käsittelytaidot, omatoimisuuden opettaminen, itsestään, läksyistään ja kouluvälineistä huolehtiminen sekä usean lapsen kohdalla myös motoriset taidot.
Kodin ja koulun yhteistyön katsottiin tutkimuksessa olevat edellytys kasvatusvastuiden oikealle jakautumiselle. Osa vanhemmista ilmoitti pelkän tiedonvaihdon riittävän yhteistyöksi koulun kanssa. Osalle vanhemmista ei pelkkä tiedonkulku riittänyt, vaan yhteistyön odotettiin olevan tasavertaista kasvatuskumppanuutta. Opettajat korostivat yhteistyön tärkeyttä, sillä tieto toisen osapuolen arvoista ja yhdessä sovitut tavoitteet ovat heidän mielestään perusta yhteistyössä toteutettavalle kasvatukselle ja opetuksen toteuttamiselle.
Tutkimuksessa tuli esille, että myös yhteiskunta vaikuttaa kotien ja koulujen kasvatustyöhön. Haastateltujen mielestä työ oli suurin kasvatustyöhön vaikuttava asia, jota yhteiskunnan vaatimukset ohjaavat. Vaativan työn katsottiin synnyttävän kiirekulttuurin perheisiin. Vanhemmat kertoivat haluavansa päästä pois työn kahleista, mutta useinkaan se ei ole taloudellisten syiden takia mahdollista. Vanhemmat tunsivat siis painostusta yhteiskunnan taholta.
Tutkimuksen tulokset eivät ole yleistettävissä pienen kohderyhmän takia. Tällä tutkimuksella haluttiin tuoda esille jo tunnettuja asioita ja samalla herätellä keskustelua kasvatusvastuiden oikein jakautumisesta ja vastuunottamisen tärkeydestä.
Avainsanat: kasvatus, kasvatusvastuu, vuorovaikutus, yhteistyö, koti, koulu, perhe
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisella otteella ja aineiston keruumenetelmänä oli teemahaastattelu. Tutkimukseen haastateltiin neljää vanhempaa, joilla oli vähintään yksi alakouluikäinen lapsi ja neljää eri uravaiheissa olevaa alakoulun luokanopettajaa. Haastatellut vanhemmat asuivat kaikki Hämeenlinnan alueella. Kaksi haastateltua opettajaa työskentelivät Kanta-Hämeessä ja kaksi muuta Varsinais-Suomen alueella. Haastattelut toteutettiin syksyllä 2008.
Aineiston analyysi tehtiin sisällönanalyysillä. Aineisto jaettiin teemoihin ja haastateltujen vastaukset pidettiin erillään siten, että vanhempien antamat vastaukset muodostivat oman ryhmänsä ja opettajien vastaukset omansa. Tämän jälkeen vanhempien vastauksia puhelutettiin keskenään, samoin opettajien. Viimeisessä vaiheessa vertailtiin vanhempien ja opettajien antamia vastauksia keskenään.
Tutkimuksessa vanhemmat ja opettajat olivat yhtä mieltä siitä, että ensisijainen kasvatusvastuu lapsen kasvattamisessa on vanhemmilla. Tutkimuksessa selvisi myös, että kasvatusvastuunalue on jaettavissa kahteen osa-alueeseen; kodin kasvatusvastuuseen ja koulun kasvatusvastuuseen. Kodin kasvatusvastuun alueelle mainittiin peruskäyttäytymistapojen, sosiaalisten taitojen, yleisen siisteyden, perusarvojen ja kulttuurin normien opettamisen, sekä tiettyjen perusliikuntataitojen opettamisen. Opettajien mukaan kodin vastuulle kuuluu edellisten lisäksi rajojen ja sääntöjen noudattamisen opettaminen. Opettajien mielestä kotien olisi myös huolehdittava siitä, että lapsella on turvallinen ympäristö kasvaa ja kehittyä. Koulun kasvatusvastuun alueelle vanhemmat mainitsivat kuuluvaksi sosiaalistentaitojen ja ryhmätyöskentelytaitojen opettamisen. Myös tiedollinen ja perustaidollinen opetus katsottiin kuuluvaksi koulun vastuulle. Opettajien vastauksissa koulun vastuulle osoitettiin oppimistaitojen opettaminen, tunteiden käsittelytaidot, omatoimisuuden opettaminen, itsestään, läksyistään ja kouluvälineistä huolehtiminen sekä usean lapsen kohdalla myös motoriset taidot.
Kodin ja koulun yhteistyön katsottiin tutkimuksessa olevat edellytys kasvatusvastuiden oikealle jakautumiselle. Osa vanhemmista ilmoitti pelkän tiedonvaihdon riittävän yhteistyöksi koulun kanssa. Osalle vanhemmista ei pelkkä tiedonkulku riittänyt, vaan yhteistyön odotettiin olevan tasavertaista kasvatuskumppanuutta. Opettajat korostivat yhteistyön tärkeyttä, sillä tieto toisen osapuolen arvoista ja yhdessä sovitut tavoitteet ovat heidän mielestään perusta yhteistyössä toteutettavalle kasvatukselle ja opetuksen toteuttamiselle.
Tutkimuksessa tuli esille, että myös yhteiskunta vaikuttaa kotien ja koulujen kasvatustyöhön. Haastateltujen mielestä työ oli suurin kasvatustyöhön vaikuttava asia, jota yhteiskunnan vaatimukset ohjaavat. Vaativan työn katsottiin synnyttävän kiirekulttuurin perheisiin. Vanhemmat kertoivat haluavansa päästä pois työn kahleista, mutta useinkaan se ei ole taloudellisten syiden takia mahdollista. Vanhemmat tunsivat siis painostusta yhteiskunnan taholta.
Tutkimuksen tulokset eivät ole yleistettävissä pienen kohderyhmän takia. Tällä tutkimuksella haluttiin tuoda esille jo tunnettuja asioita ja samalla herätellä keskustelua kasvatusvastuiden oikein jakautumisesta ja vastuunottamisen tärkeydestä.
Avainsanat: kasvatus, kasvatusvastuu, vuorovaikutus, yhteistyö, koti, koulu, perhe