Ne lihavat siellä ruudussa: Suurin pudottaja -sarja yleisönsä tarpeiden tyydyttäjänä ja kulttuurisen ruumisnormin tuottajana

Abstract

Tarkastelen tutkielmassani Suurin pudottaja -tositelevisiosarjan katsomista. Tavoitteenani on selvittää, miksi sarjaa katsotaan ja miten sarjan katsominen kytkeytyy katsojien arkeen ja siihen kulttuuriseen ympäristöön, jossa sarjaa kulutetaan. Tutkimusongelmani kiteytyy siis kolmeen kysymykseen: 1) Mihin tarkoituksiin ja millaisten tarpeiden tyydyttämiseen Suurimman pudottajan katsojat sarjaa käyttävät? 2) Miten näiden tarpeiden tyydyttäminen ja sarjan katsominen nivoutuu osaksi katsojien arkea ja muuta median käyttöä? 3) Miten sarjan katsominen suhteutuu siihen vallitsevaan kulttuuriin, jonka kontekstissa sarjaa väistämättä katsotaan.

Suurin pudottaja on tositelevisiosarja, jossa seurataan 12 ylipainoisen ihmisen kovatahtista laihduttamista. Kyseessä on pudotuskilpailu, jossa eniten laihduttanut voittaa ja jossa kilpakumppaneita myös pudotetaan pois kilpailusta. Sarjaa esitettiin MTV3-kanavalla syksyllä 2007.

Vaikka tällainen tositelevisio on ilmiönä kiinnostanut tutkijoita, sen katsomista on tutkittu melko vähän. Useimmissa tositelevisiota käsittelevissä tutkimuksissa yleisö on tavattu ohittaa lähinnä kritiikittömänä ja passiivisena roskaviihteen kuluttajana. Niinpä halusin tässä tutkielmassa pureutua nimenomaan katsojien näkökulmaan.

Tutkielmani aineisto koostuu kahdeksasta teemahaastattelusta, jotka analysoin yhtäältä käyttötarkoitustutkimusta ja toisaalta yleisöetnografiaa soveltaen. Näiden analyysien pohjalta yritän vetää myös hieman yleisempiä johtopäätöksiä siitä, millaiseen kulttuuriseen kontekstiin sarjan katsomien asettuu.

Tutkielmani osoittaa, että Suurinta pudottajaa ei sen tositelevisioluonteesta huolimatta katsota täysin kritiikittä saati passiivisesti. Päinvastoin, yleisö tulkitsee sarjaa omien tarpeidensa ohjaamana ja käyttää sitä aktiivisesti muun muassa oman identiteettinsä uusintamiseen. Samalla omaan katsojuuteen suhtaudutaan useimmiten varsin kriittisesti ja omia katsomistottumuksia kyseenalaistaen. Toisaalta, vaikka itse sarjaa ja sitä ympäröivää genreä kritikoidaan, on sarjan taustalla piilevän kulttuurisen ja sosiaalisen ajatusmallin kyseenalaistaminen huomattavasti hankalampaa. Niinpä yleisö sarjaa katsoessaan tulee kuin huomaamattaan kuluttaneeksi sen kulttuurisen sanoman, jonka mukaan hoikkuus on normi ja lihavuus ei-toivottu poikkeama tuosta normista.

Asiasanat: tositelevisio, yleisö, ruumis, identiteetti, käyttötarkoitustutkimus, yleisöetnografia