Naislainrikkojiin liitetyt institutionaaliset kategoriat rikosseuraamusalan lehdissä vuosina 1984-2006
HEIKKILÄ, KATARIINA (2009)
2009
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-04-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19728
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19728
Tiivistelmä
Rikollisuus on perinteisesti katsottu miesten maailmaan kuuluvaksi ilmiöksi. Naiset syyllistyvät rikoksiin huomattavasti miehiä harvemmin ja heidän osuutensa rangaistuksiin tuomituista on vain murto-osa miesten määrästä. Siten naislainrikkojat määrittyvät rikosseuraamusalan marginaaliin. Tutkimukseni tarkoituksena on tuoda esiin, kuinka naislainrikkojista puhutaan rikosseuraamusalalla ja millaisia merkityksiä naislainrikkojiin yhdistetään.
Tutkimukseni aineiston muodostavat rikosseuraamusalan ammatti- ja henkilöstölehdet runsaan kahdenkymmenen vuoden ajalta. Analyysimenetelmänä käytän MCD-analyysia, jonka avulla etsin lehdistä naislainrikkojia kuvaavia jäsenkategorioita sekä kategoriapiirteitä. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostavat sosiaalinen konstruktionismi ja etnometodologia, jotka korostavat kielenkäytön sosiaalista todellisuutta luovaa luonnetta. Siten naislainrikkojia kuvaavat kategoriat eivät ole merkityksettömiä, vaan vaikuttavat siihen, kuinka naislainrikkojiin rikosseuraamusalalla suhtaudutaan ja kuinka naiset huomioidaan seuraamusjärjestelmän toimintakäytännöissä.
Aineiston analyysi tuo esiin runsaasti erilaisia naislainrikkojia kuvaavia kategorioita. Pääasiassa naislainrikkojat tuotetaan rikosseuraamusalalla kuitenkin kahden jäsenkategorian kautta. Yleisimpiä kategorioita nainen ja naisvanki käytetään rinnakkain, jolloin niiden saamat merkitykset ovat yhtenäisiä. Siten naislainrikkojista muodostuva kuva jää kapeaksi eikä huomioi naisten välisiä eroja. Vaihtoehtoisten kategorioiden kautta naislainrikkojista muodostuvaa kuvaa on mahdollista laajentaa, mutta harvinaisuudessaan ne eivät pysty haastamaan yleisimpien kategorioiden synnyttämää kuvaa. Naislainrikkojat määrittyvät kahden puhetavan kautta. Rikosseuraamusalalla vallitseva puhetapa suhteuttaa naiset miespuolisiin lainrikkojiin. Tällöin naisten rikollisuus ja tarpeet jäävät huomiotta. Miehiin verrattuna naisten elämäntilanne näyttäytyy kaiken kaikkiaan myönteisenä. Toinen puhetapa tarkastelee naisia omana ryhmänään ja sukupuolensa edustajina. Tässä puhetavassa myös naislainrikkojien ongelmat tulevat näkyviksi, mikä mahdollistaa naisten tarpeiden huomioimisen ja niihin vastaamisen rikosseuraamusalalla.
Avainsanat: nainen, lainrikkoja, kriminaalihuolto, vankeinhoito, rikosseuraamusala, jäsenkategoria
Tutkimukseni aineiston muodostavat rikosseuraamusalan ammatti- ja henkilöstölehdet runsaan kahdenkymmenen vuoden ajalta. Analyysimenetelmänä käytän MCD-analyysia, jonka avulla etsin lehdistä naislainrikkojia kuvaavia jäsenkategorioita sekä kategoriapiirteitä. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostavat sosiaalinen konstruktionismi ja etnometodologia, jotka korostavat kielenkäytön sosiaalista todellisuutta luovaa luonnetta. Siten naislainrikkojia kuvaavat kategoriat eivät ole merkityksettömiä, vaan vaikuttavat siihen, kuinka naislainrikkojiin rikosseuraamusalalla suhtaudutaan ja kuinka naiset huomioidaan seuraamusjärjestelmän toimintakäytännöissä.
Aineiston analyysi tuo esiin runsaasti erilaisia naislainrikkojia kuvaavia kategorioita. Pääasiassa naislainrikkojat tuotetaan rikosseuraamusalalla kuitenkin kahden jäsenkategorian kautta. Yleisimpiä kategorioita nainen ja naisvanki käytetään rinnakkain, jolloin niiden saamat merkitykset ovat yhtenäisiä. Siten naislainrikkojista muodostuva kuva jää kapeaksi eikä huomioi naisten välisiä eroja. Vaihtoehtoisten kategorioiden kautta naislainrikkojista muodostuvaa kuvaa on mahdollista laajentaa, mutta harvinaisuudessaan ne eivät pysty haastamaan yleisimpien kategorioiden synnyttämää kuvaa. Naislainrikkojat määrittyvät kahden puhetavan kautta. Rikosseuraamusalalla vallitseva puhetapa suhteuttaa naiset miespuolisiin lainrikkojiin. Tällöin naisten rikollisuus ja tarpeet jäävät huomiotta. Miehiin verrattuna naisten elämäntilanne näyttäytyy kaiken kaikkiaan myönteisenä. Toinen puhetapa tarkastelee naisia omana ryhmänään ja sukupuolensa edustajina. Tässä puhetavassa myös naislainrikkojien ongelmat tulevat näkyviksi, mikä mahdollistaa naisten tarpeiden huomioimisen ja niihin vastaamisen rikosseuraamusalalla.
Avainsanat: nainen, lainrikkoja, kriminaalihuolto, vankeinhoito, rikosseuraamusala, jäsenkategoria