KUN LAPSI MUUTTI POIS. Kertomuksia sijaisäitien äitiysidentiteetin rakentumisesta perhesijoituksen katketessa

Abstract

Pro gradu -tutkielmassani tarkoitukseni on selvittää sijaisäiteinä toimivien naisten äitiysidentiteetin rakentumista heidän omista kokemuksistaan käsin. Keskityn tutkimaan pitkäaikaiseksi suunnitellun perhesijoituksen katkeamisen merkityksiä sijaisäitien äitiysidentiteetille tilanteissa, joissa lapsen huostaanottoa ei ole lopetettu. Näen sijoituksen katkeamisen muutoskohtana sijaisäitiydessä, mutta näkemykseni mukaan muutoksen merkityksellisyyttä ei voi tavoittaa, jos ei erittele ensin yleisemmin sijaisäitien äitiysidentiteetin rakentumista.

Ajatuspohja rakentuu tutkimusongelmani kannalta merkittävien sijaisvanhemmuutta koskevien tutkimusten sekä sijaisvanhemmuuden institutionaalisten ehtojen varaan. Ajatuspohja sisältää myös tutkimusta kulttuurisista äitiyskäsityksistä sekä "erilaisen" äitiyden kokemuksista. Identiteetti on työssäni keskeinen käsite. Näen sen sosiaalitieteellisesti ja muutoskohtien näkökulmasta. Feministisen tutkimusorientaation vuoksi haluan pohtia tutkimukseni tavoitteita. Haluan tuoda esiin harvoin kerrottuja kokemuksia äitiydestä.

Metodologiset lähtökohdat ovat fenomenologis-hermeneutiikka ja narratiivisuus. Näen sijaisäitien kertomukset ainutlaatuisina kokemuksina, joita koetan ymmärtää. Näkemykseni mukaan kertomus ei heijasta elämää sinänsä, mutta sen voi nähdä kertovan elämästä jotain olennaista. Vaikka todellisuus on monitulkintainen, perusteltuja tulkintoja voi esittää. Narratiivisuus on myös aineiston keräämisen ja tulkitsemisen väline. Aineistona toimivat kolmen sijaisäidin väljät teemahaastattelut sekä kahden sijaisäidin itse kirjoittamat teemakirjoitukset.

Teemoittelun avulla löytämäni sijaisäitien äitiysidentiteetin osa-alueet nimesin viideksi ulottuvuudeksi. Ne ovat arjen äiti, ammatillinen äiti, erityisen vastuullinen äiti, rakastava äiti sekä toinen äiti. Ulottuvuudet tulivat kaikkien äitien kertomuksissa esiin, mutta saivat kullakin erilaisia painotuksia. Suhde lapseen oli läsnä ulottuvuuksissa, kuten myös muut "merkittävät toiset", erityisesti lapsen biologinen äiti ja sosiaalityöntekijä. Analyysini jatkuu sijaisäitien äitiysidentiteetin rakentumisen tarkastelulla perhesijoituksen katkeamisen kontekstissa. Muutoskohdassa sijaisäidit joutuivat työstämään tietoisemmin äitiysidentiteettiään. Sijoituksen katkeaminen koettiin useimmiten ahdistavana asiana, mutta siihen liittyi aina myös helpottuneisuutta. Keskeinen tulos oli, että sijaisäidit eivät rakentaneet itselleen uutta äitiysidentiteettiä. He jäsentelivät äitiysidentiteettinsä ulottuvuuksia uudessa tilanteessa siten, että ne palvelivat identiteetin jatkuvuutta. Toivo lapsen selviämisestä eli äitiysidentiteetissä, vaikka sijaisäitien oli luovuttava tavoitteestaan kasvattaa lapsi "ehjäksi".

Kulttuuriset äitiyskertomukset sekä sijaisäitiyden institutionaaliset odotukset vaikuttivat äitiysidentiteetin rakentumiseen. Rohkenisin puhua äitimyytin rinnalle syntyneestä sijaisäitimyytistä, jonka ristiriitaisiin vaatimuksiin voi olla vaikea vastata. Tutkimukseni perusteella sijaisäidit tarvitsevat muutoskohdissa sosiaalityöntekijältä ymmärrystä. Sosiaalityössä ja yhteiskunnassa tulisi kiinnittää enemmän huomiota yksilöiden monimutkaisten tilanteiden ymmärtämiseen sen sijaan, että tyydytään tyypillisiin "onnistuja-epäonnistuja" -luokitteluihin. Tutkimukseni on yksi yritys rakentaa ymmärrystä ihmisten ristiriitaisia elämäntilanteita kohtaan.

Asiasanat: sijaisäitiys, kertomus, äitimyytti, sosiaalitieteellinen identiteetti, muutoskohta, perhesijoituksen katkeaminen