Lastensuojelutarpeen arviointi ja nuorten elämäntilanteet tilannearvioissa

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää minkälaista lastensuojelutarpeen arviointia tilannearvioissa tehdään ja minkälaista tietoa tilannearviot voivat kertoa lastensuojelun asiakkaina olevien nuorten elämäntilanteista. Tilannearvio on menetelmä lastensuojelulain (417/2007) mukaisen lastensuojelutarpeen selvityksen tekemiseen. Lastensuojelun tilannearvio muodostuu lapsen omista tapaamisista sosiaalityöntekijöiden kanssa, vanhempien tapaamisista sekä perheen yhteisistä aloitus- ja yhteenvetotapaamisista. Tilannearviosta tehdään kirjallinen yhteenveto, joka käyvään läpi yhdessä perheen kanssa yhteenvetotapaamisella.

Tutkimusaineistona on käytetty asiakirja-aineistoa eli tilannearvion yhteenvetoja, jotka on tehty 12-17-vuotiaille nuorille tutkimuskunnassa vuoden 2007 aikana. Aineisto muodostuu 73 kappaleesta yhteenvetoja. Tutkielmassa kiinnostus kohdistuu nuoriin lastensuojelun asiakkaina, koska nuorten määrä lastensuojelun asiakkaina on suuri ja lastensuojelun sosiaalityön kannalta nuoruus on myös erityinen ikävaihe. Nuoruuteen liittyy monia muutoksia ja siirtymiä, mitkä voivat näkyä ulospäin esimerkiksi nuoren haasteellisena käytöksenä. Tutkielmassa selvitetään sitä, mitkä asiat nousevat tilannearvioissa käsiteltäviksi aiheiksi, minkälaisia elämäntilanteita on asiakkuuksien taustalla ja miten nuoret tulevat huomioiduiksi tilannearviotyöskentelyssä. Analyysimenetelminä käytetään sisällön analyysiä ja kvantifioimista.

Analyysissä nousi esiin tiettyjä keskeisiä teemoja, joita tilannearvioissa käsiteltiin lastensuojelutarpeen arvioimiseksi. Erityisesti korostui nuoren ja perheen arkielämän sujuvuus. Tilannearvioista selvisi, että nuoria oli kuultu tilannearvion aikana. He olivat päässeet kertomaan mielipiteistään, kokemuksistaan ja tunteistaan. Myös vanhempien näkemys tilanteesta oli selvitetty. Ajoittain jäi kaipaamaan enemmän sosiaalityöntekijän ammatillista arviota. Tilannearviointi näyttäytyy tutkimusaineiston yhteenvetojen perusteella ennen kaikkea nuoren ja hänen perheensä elämäntilanteen selvittämis- ja kartoitustyönä, josta on hyvä lähteä liikkeelle kohti muutossosiaalityötä. Arvio lastensuojelun asiakkuuden tarpeesta näyttäytyy hyvin tilannekohtaisesti määrittyvänä asiana, jossa sosiaalityöntekijän tekee päätöksen tilanteesta kokemansa huolen perusteella. Vanhemmuuden arvioiminen ei tule tilannearvioissa esiin keskeisenä tavoitteena. Arviointia varten on keskeistä selvittää nuoren yksilölliset tarpeet, voimavarat ja mitä huolenaiheita tilanteeseen liittyy.

Avainsanat: arviointi, asiakkuus, lapsilähtöisyys, lastensuojelu, nuoret, osallisuus, tilannearvio.