The Use of Humour in George Eliot's "Middlemarch"
HELMINEN, PIA (2009)
2009
Englantilainen filologia - English Philology
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-04-24
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19713
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19713
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee huumorin käyttöä George Eliotin klassikkoromaanissa Middlemarch, jota yleensä pidetään yhteiskunnallisena tutkielmana, mutta jota hyvin harvoin luonnehditaan humoristiseksi. George Eliotin (oikealta nimeltään Mary Ann Evans) Middlemarch ilmestyi Englannissa jatkokertomuksena vuosina 1871-1872.
Middlemarchissa esiintyvän huumorin käyttöä on tutkittu hyvin vähän, joten taustakirjallisuutta ei juurikaan löytynyt. Kirja on kirjoitettu lähes 140 vuotta sitten, minkä jälkeen yhteiskunta on muuttunut merkittävästi. Tämä loi haasteita tekstissä piilevän huumorin tulkinnan suhteen.
Lähestyn romaania erinäisiä huumorin teorioita käyttäen. Päällimmäisinä teorioina käytän Simon Critchleyn ajatuksia kirjasta On Humour: Thinking in Action. Hän argumentoi koomisen maailman olevan sellainen, jossa tarkoituksenmukainen jatkumo katkeaa, sosiaaliset käytännöt kumotaan ja järjellinen rationaalisuus revitään riekaleiksi.
Tutkimus osoitti, että romaanissa esiintyy huumoria, vaikka se suurimmaksi osaksi onkin epäsuoraa. Huumorin avulla kirjailija on luonut tekstiin nyansseja, joiden avulla lukija lähes huomaamattaan pysähtyy pohtimaan kirjan kulkua syvällisemmin. Usein huumoria on käytetty nimenomaan vakavien asioiden yhteydessä, jolloin huumorin käyttö korostaa asiaa entisestään.
Lopputuloksena todettakoon, että Middlemarch ei ole koominen kirja, jota lukiessa voi olettaa purskahtavansa nauruun, mutta huumoria siinä on. Huumoria on käytetty säästäen ja hyvin harkiten.
Asiasanat:Eliot, Middlemarch, humour
Middlemarchissa esiintyvän huumorin käyttöä on tutkittu hyvin vähän, joten taustakirjallisuutta ei juurikaan löytynyt. Kirja on kirjoitettu lähes 140 vuotta sitten, minkä jälkeen yhteiskunta on muuttunut merkittävästi. Tämä loi haasteita tekstissä piilevän huumorin tulkinnan suhteen.
Lähestyn romaania erinäisiä huumorin teorioita käyttäen. Päällimmäisinä teorioina käytän Simon Critchleyn ajatuksia kirjasta On Humour: Thinking in Action. Hän argumentoi koomisen maailman olevan sellainen, jossa tarkoituksenmukainen jatkumo katkeaa, sosiaaliset käytännöt kumotaan ja järjellinen rationaalisuus revitään riekaleiksi.
Tutkimus osoitti, että romaanissa esiintyy huumoria, vaikka se suurimmaksi osaksi onkin epäsuoraa. Huumorin avulla kirjailija on luonut tekstiin nyansseja, joiden avulla lukija lähes huomaamattaan pysähtyy pohtimaan kirjan kulkua syvällisemmin. Usein huumoria on käytetty nimenomaan vakavien asioiden yhteydessä, jolloin huumorin käyttö korostaa asiaa entisestään.
Lopputuloksena todettakoon, että Middlemarch ei ole koominen kirja, jota lukiessa voi olettaa purskahtavansa nauruun, mutta huumoria siinä on. Huumoria on käytetty säästäen ja hyvin harkiten.
Asiasanat:Eliot, Middlemarch, humour