Alle kouluikäisten lasten nukkumistottumukset ja uneen liittyvät ongelmat vuosina 1988 ja 2005
ZETTERBERG, MAISA (2009)
2009
Psykologia - Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-04-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19698
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19698
Tiivistelmä
Uniongelmien ja päivittäisen univajeen on havaittu olevan yhä useamman suomalaisen ongelma. Aikuisten, nuorten ja kouluikäisten lasten uniongelmia on tutkittu varsin paljon, kun taas alle kouluikäisiä lapsia koskevaa tutkimustietoa on saatavilla vain vähän. Tämän tutkimuksen aiheena on alle kouluikäisten lasten nukkumistottumukset ja uneen liittyvät ongelmat. Tutkimuksessa käytettiin vuosina 1988 ja 2005 kerättyjä aineistoja. Niitä vertailemalla selvitettiin, miten pienten lasten nukkumistottumukset ja uniongelmat ovat muuttuneet kyseisenä ajanjaksona. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös vanhempien kokemuksia ja toimintaa lapsen nukkumiseen liittyvissä ongelmatilanteissa sekä selvitettiin, mitkä tekijät olivat yhteydessä lasten nukkumistottumuksiin ja uniongelmiin. Tutkimuksen aineistot kerättiin kyselylomakkeella tamperelaisten alle kouluikäisten lasten vanhemmilta vuosina 1988 ja 2005. Molempina tutkimusvuosina sukupuolijakauma oli tasainen: vuonna 1988 (n=232) tyttöjä oli 118 ja poikia oli 114, kun taas vuonna 2005 (n=162) tyttöjä oli 80 ja poikia oli 82. Tutkimukseen osallistujat jaettiin kuuteen ikäryhmään, jotta tuloksia voitiin vertailla tutkimusvuosien lisäksi myös ikäryhmittäin.
Tulokset osoittivat, että alle kouluikäisten lasten unen määrä oli kasvanut vuodesta 1988 vuoteen 2005. Kuitenkin myös univaikeudet olivat lisääntyneet kyseisenä ajanjaksona. Etenkin nukkumaanmenoon ja nukahtamiseen liittyviä ongelmia sekä unen aikaisia ongelmia oli vuonna 2005 aiempaa enemmän. Lisäksi vanhempien huoli lasten päiväväsymyksestä oli kasvanut.
Yhteystarkastelut osoittivat, että itsenäinen nukkuminen ja hyvä unihygienia olivat yhteydessä parempiin uniin. Tulokset tukevat aiempia lasten nukkumiseen liittyviä tutkimustuloksia. Jatkotutkimuksia ajatellen olisi hyödyllistä kiinnittää tarkempaa huomiota nukkumaanmenoa edeltäviin askareisiin sekä koko perheen nukkumistottumuksiin ja uniongelmiin, jotka vaikuttavat herkästi myös perheen pienempien uneen.
Asiasanat:alle kouluikäiset lapset, nukkumistottumukset, nukkumiseen liittyvät ongelmat, itsenäinen nukkuminen, unihygienia, vertailututkimus
Tulokset osoittivat, että alle kouluikäisten lasten unen määrä oli kasvanut vuodesta 1988 vuoteen 2005. Kuitenkin myös univaikeudet olivat lisääntyneet kyseisenä ajanjaksona. Etenkin nukkumaanmenoon ja nukahtamiseen liittyviä ongelmia sekä unen aikaisia ongelmia oli vuonna 2005 aiempaa enemmän. Lisäksi vanhempien huoli lasten päiväväsymyksestä oli kasvanut.
Yhteystarkastelut osoittivat, että itsenäinen nukkuminen ja hyvä unihygienia olivat yhteydessä parempiin uniin. Tulokset tukevat aiempia lasten nukkumiseen liittyviä tutkimustuloksia. Jatkotutkimuksia ajatellen olisi hyödyllistä kiinnittää tarkempaa huomiota nukkumaanmenoa edeltäviin askareisiin sekä koko perheen nukkumistottumuksiin ja uniongelmiin, jotka vaikuttavat herkästi myös perheen pienempien uneen.
Asiasanat:alle kouluikäiset lapset, nukkumistottumukset, nukkumiseen liittyvät ongelmat, itsenäinen nukkuminen, unihygienia, vertailututkimus