"Mä en oo pedagogiikan ammattilainen, eikä mua saa sellasena pitää." Haastattelututkimus mediakasvatuksesta osana toimittajan työtä.

Abstract

Tutkielma käsittelee mediakasvatuksen sisältymistä toimittajan ammatti-identiteettiin. Tutkielmassa selvitetään, miten mediakasvattamiseen osallistuneet toimittajat kokevat mediakasvatuksen toteuttamisen ja miten he suhteuttavat sen osaksi toimittajan työtään. Keskiössä ovat toimittajien omat ajatukset ja kokemukset mediakasvattamisesta. Tutkimusta varten on haastateltu yhdeksää sanomalehdessä työskentelevää toimittajaa, joille mediakasvatus on tullut jo tutuksi käytännössä. Menetelmänä on teemahaastattelu.

Tutkimuksessa mediakasvatus nähdään tavoitteellisena toimintana, joka tähtää medialukutaidon kehittymiseen. Medialukutaitoinen kansalainen osaa käyttää mediaa ja suhtautua mediasisältöihin kriittisesti. Uudenlaiset lukutaidon muodot ovat tarpeen medioituneessa yhteiskunnassa, jossa yhä useammat kokemuksemme ovat median välittämiä. Mediakasvatus on perinteisesti osa koulujen opetussuunnitelmaa, mutta myös mediayritykset ovat alkaneet toteuttaa mediakasvatusta omilla tavoillaan. Yhteistyötä tehdään koulujen sanomalehtiopetuksessa, jonka yksi muoto on jokavuotinen sanomalehtiviikko.

Mediakasvatus on osa toimittajien työtä, mutta ei istu suosiolla heidän ammatti-identiteettiinsä. Toimittajat kokevat olevansa ensisijaisesti toimittajia, joiden tehtävänä on välittää tietoa. Mediakasvattamisen he kokevat varsinaisen työn lisänä, vaihteluna arkeen tai jopa harrastuksena. Suurin osa on ikään kuin ajautunut tekemään mediakasvatusprojekteja, ja joillekin kouluyhteistyöstä on tullut päälle jäänyt velvollisuus. Asiaa hankaloittaa se, että toimittajakollegat eivät aina kiinnostu koulujen kanssa tehtävästä yhteistyöstä, joten mediakasvatustyö on toimittajille yksinäistä puuhaa.

Toimittajat pysyvät vahvasti toimittajina niin toimituksessa kuin kouluissa. He haluavat pitää kiinni sananvapauden ideaalista, eivätkä ole valmiita vaarantamaan toimittajien autonomisuutta lasten mediasuojelun takia. Rooli pysyy päällä myös luokkahuoneissa: toimittajat painottavat, että he eivät halua ottaa vastuuta kurinpidosta tai lasten oppimisesta. Osa mieltää itsensä ohjaajaksi, joka saapuu auttamaan opettajaa mediakasvattamisessa, osan rooli painottuu esiintymiseen. Toimittajat kokevat lasten kriittisen medialukutaidon kehittämisen tärkeänä, mutta heille tavoite on pikemminkin lehtitalon kuin yksittäisen toimittajan vastuulla. Näyttää siltä, että vierailevan toimittajan rooli on epäselvä sekä toimittajille että toimitusten esimiehille. Kun mediakasvatus ei ole saanut jalansijaa yleisesti toimittajien rooleissa, on yksittäisten toimittajienkaan vaikea sitä omaksua.

Asiasanat:mediakasvatus, medialukutaito, ammatti-identiteetti, ammattirooli